Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kertokaa lasten lapsille lauluin

Sinä aamuna oli siunauskappelin salkoihin nostettu kaksi lippua. Haikean hiljaisuuden ylitse kantautui pienen veteraanikuoron uljas laulu. Veteraanin iltahuuto , kuin viimeinen kiitos veljeltä toiselle. Puisessa arkussa, taivaanväristen kukkasten alla, lepäsi yksi pienen kaupungin viimeisistä sotaveteraaneista. Minä sain tutustua Jaakkoon muutamia vuosia sitten. Vielä yhdeksänkymmenen vuoden jälkeenkin hän oli mitä mainioin tarinankertoja, jonka lennokkaita kertomuksia viitoitti poikkeuksellinen uteliaisuus elämää kohtaan. Jaakko ei kaihtanut surullisiakaan tarinoita. Hän oli joutunut sotaan nuorena poikana, ennen kuin oli edes ehtinyt aloittaa asepalvelustaan. Vaikenemisen sijasta Jaakko puhui sodasta avoimesti, muistuttaen nuoria kuulijoitaan siitä, kuinka paljon sodassa pelättiin. Ne olivat inhimillisiä ja murheellisia kertomuksia, joissa sodan järjettömyys konkretisoitui entisestään. Tarinoita, joita Veteraanin iltahuudossa pyydetään vaalimaan. Elämän vääjäämättömyydelle me emme mahda paljoakaan. Siksi merkityksellisintä ihmisessä lieneekin hänen tapansa suhtautua siihen, mitä hänelle tapahtuu. Vaikka sairastelu oli viimeisinä kuukausina vienyt paljon voimia, ei Jaakko tuntunut kadottaneen syvää kunnioitustaan elämää kohtaan. Tavatessamme viimeistä kertaa, hän istui terveyskeskuksen sängyllä ja tarinoi jälleen yhtä lennokkaasti, kuten aina aiemminkin. Utelias ja hyväntahtoinen mieli oli pysynyt paikallaan. Tuolloin Jaakko kertoi myös pelottavasta painajaisunesta, jonka hän oli edellisenä yönä nähnyt. Unessaan hän oli jälleen palannut Lappiin, missä kovan paukkeen alla, yhdessä muiden poikien kanssa, hän oli yrittänyt viittoa tienposkessa seisoneita lapsia mukaansa turvaan. Uneen olivat palanneet sodan tykkien pauke, sekä kaikki tuo pelko, jota nuoret sotilaat kantoivat mukanansa. Tuon painajaisunen myötä oli veteraani vielä kerran palannut taistelutantereille ja kaikkeen siihen kauheuteen, jota minun ikäpolveni ei koskaan voi kunnolla käsittää. Synkkää unta voimakkaampi oli kuitenkin Jaakon usko hyvään. Hän hymyili lempeästi ja päätti tarinansa lausuen: onneksi se kaikki oli vain unta. ”Synkkää unta voimakkaampi oli Jaakon usko hyvään.”