Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kulttuuriasiat ojennukseen

MIELIPIDE Onko kulttuuripääkaupunkitittelin haku rahan tuhlausta, sillä eihän kukaan edes muista kulloisiakin EU:n kulttuuripääkaupunkeja? Kisa on kai lähinnä siksi olemassa, että kulttuuria voidaan nostaa sen varjolla esiin ja samalla saada osallistuvia paikkakuntia satsaamaan normaalia enemmän kulttuurin tukemiseen. Tästä kulttuuritoimijat ja heidän myötään kuntalaiset luonnollisesti hyötyvät, mikä on hyvä asia. Nyt paikkakuntamme on houkuteltu Tampereen tueksi lukuisten muiden kuntien ohella. Olemme lähinnä maksumiehen roolissa, sillä asukasmäärä huomioiden panoksemme on suhteellisesti ottaen merkittävä. Rahalla saadaan ainakin muutama henkilö työllistettyä projektihommiin, mutta muut vaikutukset ovat kyseenalaisia, kuten myös todennäköisesti näkyvyys, jota vakuutetaan kertyvän roppakaupalla. Mitään pitkävaikutteisia jälkiä prosessi tuskin jättää, ehkä yhteishengen hetkellistä kohenemista lukuun ottamatta. Kulttuuria pitää siten vaalia kokonaisvaltaisesti ja pitkäkestoisesti ilman em. hakuprosessin painotusta. Kaupunkiorganisaatiota ollaan muokkaamassa uusiksi ja sen myötä mm. taidekaupungin kulttuurisektorin vetäjäksi ollaan palkkaamassa uutta osaajaa. Viranhaltijalle tulee ensin laatia kulttuuripuolen ja sen johtamisen osaamista ja koulutusta korostavat selkeät pätevyysvaatimukset. Paikka on lisäksi laitettava näkyvästi auki, jotta siihen löydetään monipuolisen kokemuksen omaava kulttuurin asiantuntija, jolla on kattava näkemys kulttuurisektorista ja sen johtamisesta sekä alan hyvät verkostot kotimaassa ja ulkomailla. Tällainen henkilö on todennäköisesti samalla uskottava ja kulttuuripiireissä luottamusta nauttiva, jolloin hänellä on hyvät edellytykset tulokselliseen vuorovaikutukseen alan vaikuttajien kanssa kaupunkimme hyödyksi. Viime aikoina kulttuuria on yritetty kehittää turvautumalla konsultteihin ja muihin ulkopuolisiin alihankkijoihin, mikä ei ole kestävä ratkaisu. Rahaa palaa, jos osaamista ja ymmärrystä ei ole omasta takaa. Lisäksi olisi oivallettava, mikä ero on strategisella ja operatiivisella tasolla, etteivät jopa käsitteet sekoitu keskenään ja tuota kallista, mutta epämääräistä, moneen kertaan pureskeltua mössöä, itsestäänselvyyksiä sisältävää sanahelinää, joka usein pölyttyy hyödyntämättömänä mapeissa, vaikka sitä ideoitaessa kenties on ollut hauskaa. Päättäjät, tehkää viisaita ratkaisuja! Kulttuurin suurkuluttaja