Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Muutto on elämän inventaario

Viime viikkoina olen seikkaillut pölyn ja turhuuden markkinoilla. Siellä olen törmännyt vanhoihin tuttuihin ja unohdettuihin tekoihin. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Olemme tekemässä muuttoa Tampereelle, ja löytöjä sekä tekemistä riittää. Hieman vajaa kolmenkymmenen vuoden jakso Mäntässä on melkein puolet tähänastisesta elämästäni ja pisin asumisrupeama yhdellä paikkakunnalla. Sen aikana olen saanut paljon, mutta joskus kohtalon koura on ollut kylmempi. Ihmiset kutsuvat sitä elämäksi. Vastaan on tullut syntymiä ja kuolemia sekä menestymisiä ja menettämisiä. Kun näin jälkikäteen arvioin kerättyä paljoutta, huomaan, että arvokkaimmaksi muodostuu henkisen varaston aukominen. Pieniltä lapuilta, unohdetuista kirjoituksista ja markkinoilta kadonneista esineistä nousee valtava muistojen ja ymmärryksen vuori, joka palauttaa mieleen syyt, miksi joitakin ratkaisuja on tehnyt ja niiden takana seissyt. Usein huomaan vintin uumenissa nyökytteleväni hiljaa jollekin vuosien takaiselle ajatukselleni. Muuttaessamme Joensuusta Mänttään lapsemme olivat kuusi- ja kolmevuotiaat. Se oli sitä ruuhka-aikaa, joka opetti tekemään, keksimään, odottamaan, kiirehtimään ja jaksamaan. Nyt kun teemme tätä elämämme inventaariota, on lohduttavaa huomata, että taisimme sittenkin selvitä ihan hyvin. Toivottavasti luovimme myös tästä materiaruuhkasta läpi. ”Toivottavasti luovimme myös tästä materiaruuhkasta läpi.” Konkreettisestihan muutossa törmää aina tavaraseinään, joka pakottaa ratkaisuihin. Se mikä joskus on tuntunut tärkeältä, on kutistunut turhaksi tilan täyttäjäksi. Usein luopuminen on helppoa, mutta vaikeitakin hetkiä on ollut. Mäntässä olen kasvanut taiteeseen kiinni oman tekemiseni ja yhteisöissä toimimiseni kautta. Olenpa joskus opettanutkin lapsia taiteen alkuportaille. Nyt kun kaivelen esiin omia tekemisiäni, on heitettävä kovanahkainen takki päälle. Maalauksia selaillessa hetket ja ponnistukset nousevat elävästi eteen. Niitä tehdessä on kankaalle tai paperille siirtynyt pigmentin lisäksi paljon ajatuksia. Siksi valinnat säilyttämisen ja poistamisen välillä ovat vaikeita. Maalaukset eivät ole vain kaksiulotteisia sommitelmia, vaan niillä on aina myös mielen tilallinen ulottuvuus. Elämäkin on ulottuvuus, jonka puitteissa on ravitsevaa tehdä uusia liikkeitä.