Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Jos et sä soita

Vuosia sitten visioimme Mato Valtosen kanssa idean makkarasta, joka tulisi syrjäyttämään HK:n Sinisen markettien kylmähyllyistä. Siinä naudan- ja sianlihan rasvasuhteita miettiessämme kysyin, miten ihmeessä Mato ja hänen bändinsä Leningrad Cowboys oli aikanaan saanut Puna-armeijan kuoron esiintymään kanssaan Senaatintorille. Valtonen paljasti salaisuuden: ”Mä soitin niille ja kysyin.” 1990-luvun lamavuosien valtionvarainministeri Iiro Viinanen kertoi muistelmissaan: ”Vaikka turpaan tuli ja urakalla, niin välillä sain kannustustakin, jopa yllättävältä suunnalta. Juice Leskinen lähetti sähkeen. Siinä luki: Vellihousut vittuilee. Älä nyt ainakaan anna periksi!” Viinanen kertoi miettineensä sähkettä usein. Etenkin silloin, kun oli vaikeaa. Me Juicen Kirjastolla mietimme, josko Viinaselle lähetetty sähke olisi yhä tallessa. Käytin Mato Valtosen metodia ja soitin Iiro Viinaselle. Se kannatti, ex-kirstunvartija suhtautui asiaan joviaalisti ja sähke on nyt kirjaston vitriinissä. ”Mato Valtonen paljasti salaisuuden” Koronakevään verkkaisesti kuluneina päivinä olen tarttunut puhelimeen normaalia useammin. Puhelimen toiseen päähän olen onnistunut saamaan ystäviä ja työkavereita kymmenien vuosien takaa. Mukavia on muisteltu ja jutut ovat jatkuneet niistä, mihin ne vuosia sitten jäivät. Puheluiden aikana minulle selvisi myös erään jalkapallosponsorin henkilöllisyys. Meillä Louhelan lapsilla oli ollut tapana leikkiä ja pelata, milloin purkkista, jääkiekkoa tai jotain muuta. Jalkapalloa potkittiin yleensä muovipalloilla. Yhtenä kesänä pelipallona oli kuitenkin oikea nahkapallo. Mäen Veijo oli Louhelan pojista se, joka pärjäsi koulussa ja sai stipendejä. Tuona keväänä hän oli ostanut stipendirahallaan jalkapallon, jolla me kaikki saimme pelata. Helmikuussa menehtynyt kansainvälinen mestari Veijo Mäki oli yksi parhaista ja menestyneimmistä suomalaisista shakin pelaajista. Vaatimaton ja lahjakas mies ei tehnyt itsestään numeroa. Olimme armeijassa lähes vuoden tupakavereina. Kovin harva komppaniasta, saati edes oman tuvan pojista, tiesi millainen shakkimestari joukossamme oli. Jalkapalloharrastus säilyi. Pari vuotta sitten, Mää oon Mänttästä -viikonloppuna, kävimme pelaamassa tamperelaisella höntsyporukallamme Valon entisistä pelaajista koottua joukkuetta vastaan. Peli meni hyvin, mutta kotimatkalla Mustalahden risteyksessä huomasimme jotain puuttuvan. Veijo oli unohtunut uimahallin kentälle ystävien seuraan.