Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Tuulen tuivertama on merkittävä polku pitkällä huopamatkalla

Huovuttaminen on ollut Eija Pirttilahden työtä yli 20 vuotta. Huovuttamisen hän löysi opiskeluaikana etsiessään ominta tekstiilitekniikkaa perustaksi käsityöläisyydelle. Pirttilahti muistaa edelleen elävästi, kuinka hän lähti innolla mukaan huovan nousukauteen. – Huovan rajattomat mahdollisuudet ovat kiehtoneet ja kantaneet eteenpäin kaikki nämä vuodet. Huopuminen on villan ominaisuus, jossa irralliset villakuidut saadaan takertumaan toisiinsa erilaisin menetelmin. Villasta on mahdollisuus huovuttaa mitä vain. Ohutta ja paksua, kuultavaa ja peittävää, laskeutuvaa ja tukevaa, käytettävää ja taidetta, Pirttilahti kertoo. – Huovasta saa helposti kolmiulotteisia muotoja. Sellainenhan on kaikkien tuntema huopatossukin. Suomenlampaan villa lyhytkuituisena huopuu myös tiiviiksi, veistokselliseksi huovaksi. Kotimainen raaka-aine on ollut ehdottomasti työni perusta ja suunnannut kokeilujani huovan maailmassa. Hänen tässä juttusarjassa esittelemänsä teos on nimeltään Tuulen tuivertama. Se on huopaveistos, jonka pinta on kuvioitu useilla huopakerroksilla ja leikkaamalla kerroksiin lehdenmuotoisia aukkoja huovutuksen eri vaiheissa. Verkkomainen pinta kuvaa syksytuulten riepottelemia pajunlehtiä. Teoksessa näkyy Pirttilahden työtä tehden kehittynyt käsiala huovuttajana ja siinä yhdistyvät monet ideat, haasteet ja tekniikat. – Tasossa huovutetun kuviollisen huovan siirtäminen kolmiulotteiseen muotoon tai kolmiulotteisen muodon pintaan on kiehtonut minua vuosikaudet. Haasteet tekniikassa kertautuvat, kun teoksen koko kasvaa. Olen kokeillut pallograniitin kuvioita huopakiveen, sammalmätästä jumppapallon päälle, niittyjä ja revontulia kettukuulereiden reunaan ja lintuja huopatossuihin. Jokainen kokeilu on vienyt askeleen eteenpäin ja samalla herättänyt uusia kysymyksiä. Huopa jaksaa haastaa hänet edelleen. Tuulen tuivertama on merkittävä polku hänen huopamatkallaan. – Sitä tutkiessa ajatukset syvenevät pohtimaan, kuinka monet myrskyt hiovat sitkeää, mutta jonka rauha on huovan suojassa. Tälle teokselle on olemassa myös runo. Runo Tuulen tuivertama: Tuulien tuivertamana, etelätuulen hyväilemänä, länsituulen hellimänä, pohjoistuulen karaisemana, itätuulen riepomana, kohden kohtaloaan kulkee.