Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

"Seiväshyppääjällä oltava korvienväli kunnossa"

NOSTALGIAURHEILU Mänttäläinen Aarne Ketonen , 1916–2008, oli monipuolinen urheilija, joka ei paljon omista saavutuksistaan kertonut. Hänen tyttärensä Marja Rouvinen s. 1941, kertoi että hänen isänsä vanhemmat lähtivät 1914 Amerikkaan ja Aarne-poika syntyi siellä pari vuotta myöhemmin. Amerikasta palattiin Suomeen vuonna 1922, kun Aarne oli 6-vuotias. Suomessa perhe asettui Seinäjoella ja Aarne aloitti urheilu-uransa, hän pelasi Seinäjolla pesäpalloa ja hänen serkkunsa on kertonut, että Aarne oli muun muassa huikea lyöjä. Yleisurheilun hän aloitti jo Seinäjoen Urheilijoissa. Perhe muutti Mänttään 1930-luvulla Mänttään perhe muutti 1930-luvulla. Mäntässä Aarne Ketonen jatkoi urheilu-uraansa Mäntän Urheilijoissa. Rouvinen kertoo, että aluksi isä oli kymmenottelija, jonka parhaita lajeja olivat seiväshyppy, korkeushyppy ja pikamatkat. –  Varsinainen työ isälle kymmenottelussa oli 1 500 metriä, vaikka se varmaan on sitä kaikille kymmenottelun päätöslajina, muistelee Rouvinen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kymmenottelijasta seiväshyppääjäksi Rouvinen ei tiedä isänsä menestystä kymmenottelussa, mutta sen kyllä, että isän palkintoja siivottiin aikanaan pois todella paljon. Parhaaksi lajiksi nousi kymmenottelun jälkeen seiväshyppy, jossa hän voittikin miesten Suomen mestaruuden 1940-luvulla. –  Me molemmat tyttäret harrastimme myös yleisurheilua, mutta lopetimme aika nuorena, muistelee Rouvinen. Ketonen harrasti myös suunnistusta ja myöhemmin veteraaniyleisurheilun lisäksi keilailusta tuli hänelle tärkeä ja kiinnostava harrastus. Rouvinen kertoo, että urheilullisuuden näki kyllä isän liikkumisesta ja siitä että hän pysyi pitkään varreltaan hoikkana. Valmistautui toden teolla olympialaisiin Aarne Ketonen valmistautui aikanaan toden teolla vuoden 1940 olympialaisiin, mutta sota sotki suunnitelmat. Terveys jäi sotatantereelle. Ketonen kertoi KMV-lehden haastattelussa vuonna 1989, että: "Kyllähän se sota verotti jalkaa aika tavalla, nivustaive hajosi, kun kranaatinsirpale meni läpi." Ennätykseksi Ketoselle jäi 386. Haavoittumisesta huolimatta Ketonen palasi urheilun pariin ja menestyi vielä veteraanina pitkään. Ketonen harrasti veteraaniurheilua aktiivisesti ja saaliina oli komeat neljä Euroopan mestaruutta ja ainakin yksi MM-mitali ikäluokissaan. Veteraanisarjojen Suomen mestaruuksia Ketonen keräsi nelisenkymmentä. Seiväshyppääjän tärkein ominaisuus Haastattelussa Ketonen kertoi myös siitä, että välineurheilua ei seiväshyppy ollut ennen ollenkaan: "Ennen ei ollut paljon välineistä apua, kun bambuseipäällä hypättiin. Silloin tekivät miehet töitä." Aarne Ketonen kertoi haastattelussa 1989 myös, että hyppää edelleen 74-vuotiaana seivästä kolme metriä. Haastattelussa kerrottiin myös, mikä on fysiikan ohella seiväshyppääjän tärkein ominaisuus: "Seiväshyppääjällä pitää korvienväli olla kunnossa." "Kymmenottelija, jonka parhaita lajeja olivat seiväshyppy, korkeushyppy ja pikamatkat." Marja Rouvinen