Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Teos jäi paikalleen

Kesälomareissullani ajelin Pohjois-Suomessa. Törmäsin Kemijärvellä tilataideteokseen, joka antoi minulle runsaasti ajateltavaa, sekä odottamattoman taide-elämyksen. Odottamattoman siksi, että teos ei ollut esillä missään varsinaisessa taidepaikassa, kuten Särestöniemi-museossa, Kalervo Palsan kotitalolla taikka Alarieston galleriassa, joissa vierailin. Joskus taideteokset naamioituvat arkiseen miljööseen niin hyvin, että niitä ei erota ilman harjaantunutta silmää. Pidin teoksesta monesta syystä. Ensinnäkin se oli yhteisötaidetta. Se osallisti paikallisia. Etenkin varusmiespalveluikäiset nuoret miehet, jotka yleensä eivät kuulu taiteen suurkuluttajiin, oltiin saatu tähän teokseen mukaan. Kemijärveläisten lisäksi ulkopaikkakuntalaiset olivat tuoneet omia tuntemuksiaan osaksi tätä tilataideteosta. Teos oli oivaltava, arkinen ja keskusteleva. Se muodostuu hiljalleen, eikä ole pakotettu johonkin tiettyyn lopputulemaan. Kukin teokseen osallistuva asettuu osaksi aiempaa sisältöä, mutta myös johdattaa sitä uuteen suuntaan. ”Teos oli oivaltava, arkinen ja keskusteleva.” Tämä tilataideteos ilmaisee havaintoja Kemijärven seudusta, ottaa kantaa paikallisiin puheenaiheisiin ja toimii samalla eräänlaisena vieraskirjana. Siinä on matkapäiväkirjamerkintöjä, tägejä sekä puumerkkejä. Sveitsin Basel toi kansainvälisyyttä näkyväksi teokseen. Varsin arkisten dialogien lisäksi tilateoksessa oli muun muassa latinankielinen fraasi ”veni vidi vici” - tulin, näin, voitin – joka teoksen kontekstissa sai uusia ulottuvuuksia. Jonkun yhteisötaiteilijan antama sisältö oli jykevä huumeiden vastainen kiteytys. Ihastellessani tätä paikallisuudesta kehkeytynyttä käsitetaideteosta mielessäni kävi ajatus teoksen ostamisesta. Varsin pian tajusin, että teoksen taika on vain ja ainoastaan siinä, että se kätkeytyy arkisuuteen, ja jalustalle nostettaessa se latistuisi banaaliksi vitsiksi. Siispä päätin tyytyä siihen, että tässä hetkessä sain ihailla taideteosta, joka on olemassa niin kauan kuin sitä ei ylevöitetä taiteeksi. Otin kynän, kirjoitin lyhyen runon, ja tulin näin osallistuneeksi tähän yhteisötaideteokseen. Vein sitä pienetä osalta uuteen, kenenkään ohjaamaan suuntaan. Sitten astuin teoskynnyksen yli ja suljin Kemijärven ABC-huoltamon vessan oven.