Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Ammattilaislentopalloilija Matti Hietasen juuret Vilppulan Tähdessä

Komean maailmanluokan lentopallouran tehnyt vilppulalaislähtöinen Matti Hietanen jättää pelikentät. Vilppulan Tähdessä hankitut kannukset ovat kantaneet miehen huipulle. –Tosi tärkeitä aikoja ne olivat. Sain Vilppulan vuosina hyvää oppia. Isä oli mukana valmennustouhuissa, ja olen viisivuotiaasta lähtenyt pyörimään lentopallosaleille mukaan. Ei se silloin tietysti ollut niin vakavamielistä, mutta mukavaa meillä oli. Ja kun niin pienenä olen päässyt näkemään, millaista urheilumaailmassa on, se on varmasti vaikuttanut omaan urakehitykseeni, Hietanen tilittää. Isänsä lisäksi valmentajia Hietasella ehti Tähdessä olla useita. – Siihen aikaan taisi olla Käpyahon Kalle niiden poikien valmentaja, joiden kanssa pyörittiin. Ja kun mentiin vanhempiin junioreihin, valmentajana toimi Niemisen Seppo . Jossain vaiheessa Vilppulan joukkueet loppuivat kesken, ja Hietanen alkoi käydä treenaamassa Virroilla, Kangasalla ja Eurassa. – Isän kanssa oli kyllä helppoa. Tärkeintä oli, että hän jaksoi kuskata minua ja pitää lajin parissa. Siitä syntyi isoin kimmoke, että voisin tulla ammattilaiseksi. Ja äidin rooli kotijoukoissa ja katsomossa oli aivan yhtä merkittävä. Hietanen siirtyi Tampereelle urheilulukioon 1999 ja seuraavana vuonna pelasi jo pääsarjapelejä Tampereen Isku-Volleyssa. Kansainvälisille kentille Hietasen ammattilaisura lähti liikkeelle hänen viimeisellä kaudellaan Iskussa 2004-2005. Kansainvälisille kentille lähtö tapahtui verraten äkkiä. SM-pronssia Hietaselle tuli 2005, ja hänet valittiin liigan tähdistökentälliseen. Samalla hän allekirjoitti kolmivuotisen ammattilaissopimuksen italialaisen Padovan kanssa, mikä vei hänet maailman parhaimpina tunnettuun Italian A1-lentopalloliigaan. – Olin miettinyt sitä jo pari vuotta, että lähden, jos tulee mahdollisuus. Sitten kun tilaisuus tuli, tein päätöksen ja lähdin. Olin silloin 21-vuotias. Ammattilaisarki alkoi rullata, ja ohjelma oli selkeä. Talvet hän vietti ulkomailla ja kesät hoiti maajoukkuepelejä Suomessa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. – Huippu-urheilu on mukavaa silloin, kun pystyy panostamaan siihen täysipäiväisesti. Tavoitteita ja suunnitelmia on helppo tehdä, mutta kun elämään tulee muita asioita, joutuu miettimään. Italian ja Ranskan lisäksi Hietanen on pelannut maailmanliigan pelejä muun muassa Kreikan, Puolan, Sveitsin, Tshekin, Turkin ja Arabiemiraattien kentillä. Sunnuntaina 24. maaliskuuta Kyyjärven Kykyä vastaan pelatun häviön jälkeen hän ilmoitti päättävänsä pitkän pelaajauransa. Lopettamispäätös ei tullut Hietaselle itselleen yllätyksenä. – Siihen on mahtunut 212 A-maaottelua ja ammattilaisvuodet. En ole juuri kerennyt olemaan kotona. Siinä mielessä en ole viettänyt normaalia elämää. Hietasen tulevaisuus vaikuttaa seesteiseltä. –Hyvillä mielin voin jättää lentiskentät muitten haltuun. Tällä hetkellä olen kokopäivätöissä Tampereen kaupungin liikuntapuolella jäähallielämässä ja haluan katsoa, mitä se tuo tullessaan. Lentopallon suhteen ei ole vielä mitään suunnitelmia, eli en ala valmentaa ainakaan vielä. Mielenkiinnolla katselen nyt muita juttuja ja hengähdän. Iskun valmentaja Oskari Muurinen antaa seuran verkkosivuilla Hietaselle tunnustusta pyyteettömästä työstä ja laadukkaasta tekemisestä. –  Iso hatunnosto Masalle. Tietty aikakausi päättyi tähän monella tavalla. Ammattilaisen ”testamentti” Hietanen on jo ehtinyt pohjustaa ”testamenttiaan” parilla viimeisellä kaudella Iskussa ja opettanut nuorille pelaajille, mitä ammattilaisuus vaatii. – Jos meinaa huipulle, vaihtoehtoja ei ole. Liikunnan lahjalla voi saavuttaa jotain, mutta ilman kovaa työntekoa ei pärjää. Pitää olla valmis uhrauksiin. Ammattilaisvuosista Hietaselle jää päällimmäisenä mieleen ihmisenä kasvaminen. – Olen tehnyt työtä erilaisten ihmisten kanssa, ja minusta on tullut avoimempi. Sitä ei hätkähdä pienistä asioista ja pystyy tiukempiakin juttuja käsittelemään. Vilppulan Tähteä Hietanen muistaa erityisellä lämmöllä. – Tähdellä on ollut iso merkitys. Parkkivuoren salissa se kaikki koulun ohessa ollut vapaa-aika meni. Ympäri Vilppulaa kuljin ja harrastin varmaan lähes kaikkia lajeja. Pienen paikkakunnan pojiksi me pärjättiin aika hyvin, ja Vilppulassa tehtiin hyvää työtä. Ja tehdään edelleen, mitä olen kehitystä seurannut, Hietanen summaa.