Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kun taidenuket ja prinsessat tulivat elämään

Mirja Haikala on ollut mukana Mäntän kuvataidepiireissä jo pitkään. 16 vuotta grafiikan parissa viettämänsä kauden jälkeen hän valmistui Petäjäveden käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta nukkemuotoilun artesaaniksi vuonna 2004. – Mäntässä sijainneen Joenniemen taidemuseon intendentti Maritta Pitkänen oli yksi näyttötyöni arvostelijoita. Pari vuotta myöhemmin hän halusi tilata nuken, jonka aihe pohjautuisi maalaustaiteeseen, Haikala aloittaa. – Harkintaan päätyivät kaksi aihetta: espanjalaisen Diego Vélazquezin maalaus Hovinaiset vuodelta 1656, joka kuvaa nuorta prinsessa Margareetaa hoviväkineen, ja suomenruotsalaisen Albert Edelfeltin vuonna 1881 maalaama Tyttö ja kissa, jonka mallina on toiminut Virginie, Edelfeltin oletettu rakastajatar. Aiheeksi valittiin Virginie-neito, Haikala jatkaa. Mirja Haikalan aloittaessa työn tekemistä taideasiantuntija Virpi Nikkari toimi Joenniemen taidemuseon saliesittelijänä Virginieksi pukeutuneena. Ompelimo oli valmistanut Virpi Nikkarille rooliasun, joka vastasi maalauksessa olevan naisen pukua. Thaimaalaista silkkiä, mamelukit ja lampaanvillahiukset Tutkittuaan asua Mirja Haikala vertasi sitä pukuun taiteilijan maalauksessa. Rooliasu tarjosi vinkkejä nuken toteutukseen, mutta jotkut ompelimon tekemät yksityiskohdat poikkesivat maalauksesta: puvun väri, kankaan laatu sekä hihojen muotoilu. – Aloitin työn vaikeimmasta osuudesta, näköisnuken pään ja raajojen muotoilusta. Apunani oli ainoastaan painokuva, josta ei nähnyt kasvojen profiilia. Pienen nuken pää tehdään yleensä hieman anatomian mittasuhteita kookkaammaksi. Muotoilun jälkeen maalasin osat akryyliväreillä. Ajan hengen mukaisen, kapean vartalon tein kankaasta, Haikala jatkaa. Nuken pukua ja kenkien päällystämistä varten Mirja Haikala oli saanut thaimaalaista valkoista silkkiä, jonka hän värjäsi punaiseksi. Tismalleen oikea sävy kaavoitusta ja kuositusta varten löytyi kuitenkin vasta kun hän oli keittänyt silkin kahvissa. Puvun alle nukke sai mamelukit eli pitsikoristellut alushousut sekä alushameen. Asukokonaisuuden viimeisteli batistikankainen esiliina sekä hilkka. Lampaanvillaiset nuken hiukset oli värjättävä mustiksi, ja peruukin valmistamisen jälkeen nukelle varattiin aika kampaajalle. – Virginie-nukke oli työn alla neljä kuukautta. Se julkistettiin Joenniemen taidemuseossa kesäkuussa 2007, jolloin paikalla oli myös Tarton lelumuseon henkilökunta Virosta. Maalauksessa tyttö istuu kissa sylissään, mutta nuken asento on seisova ja kissa lienee juossut omille teilleen. Vain yhden asian tekisin nyt toisin. Nuken silmissä on lapsen kaltaista viattomuutta, mutta maalauksessa Virginien silmät ovat viettelevästi raollaan. Vuosia myöhemmin nukke palasi kerran luokseni museon varastossa sattuneen vahingon seurauksena. Korjaustoimenpiteen jälkeen se palasi suoraryhtisenä kotiinsa museoon, Haikala päättää.