Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Klaus Thomasson tienasi ensimmäiset markkansa tsupparina kaupassa

Huhtikuun 16. päivä vuonna 1952 Mäntässä syntynyt Klaus Thomasson muutti pois paikkakunnalta jo varhaisessa teini-iässä vuonna 1967, mutta synnyinpaikkakunnalla on edelleen oma tärkeä paikka hänen sydämessään. Täällä on myös yhä paljon ystäviä, joita hän käy säännöllisesti tapaamassa. Mäntässä hän myös kuittasi ensimmäiset tienestinsä. Hän on vankasti sitä mieltä, että sydän on jäänyt Mänttään ja tänne on aina mukava palata. – Isä oli Serlachius-osakeyhtiön henkilökunnan päällikkö ja äiti vielä siihen aikaan kotorouva. Molemmat olivat sosiaalisesti erittäin aktiivisia ja mukana niin monessa, että meillä aina mentiin tai tultiin, muistelee Thomasson. J uttu jatkuu kuvan jälkeen. Thomassonilla oli yksi sisko ja yksi veli, jotka molemmat ovat jo tässä vaiheessa hänen itsensä tavoin eläkkeellä. Kaikki asuvat pääkaupunkiseudulla ja pitävät aktiivisesti yhteyttä toisiinsa. Oli käydä kalpaten Lapsuudesta Thomassonille on jäänyt päällimmäisenä mieleen umpisuolen puhkeaminen. Vatsa aukaistiin kaksi kertaa, ja poika oli vähällä päästä hengestään. – Muistan olleeni 4 vanha, kun tikit poistettiin. Sairastumiseni vuoksi pääsin pitkäksi aikaa luistamaan melkein kaikista kotitöistä. Sekä sisko, että isoveli joutuivat tekemään paljon enemmän kuin minä. Taisin olla jopa vähän lellitty, kertoo Thomasson. Perheessä vallitsi kuri ja järjestys. Olihan isä sodan käynyt majuri, ja kotona kaikki piti olla tip top. Osaltaan tästä huolehti kerran viikossa käynyt siivooja, mutta lapsetkin tekivät mukisematta, mitä käskettiin. Perhe asui Mäntän Pilvilinnan 3. kerroksessa. Silloin urheiltiin ahkerasti Pienestä pitäen urheilu oli elämässä ykkösasia. Talvella pelattiin jääkiekkoa ja vähän hiihdettiinkin. Kesällä pelattiin tennistä, harrastettiin yleisurheilua ja uitiin läheisellä uimalaitoksella. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. – Siihen aikaan Mäntässä urheiltiin todella paljon, ja kaikissa lajeissa oli sekä TUL:n että SVUL:n seurat. Minun ykköslajini oli ehdottomasti jääkiekko. Olin siinä ”hidas mutta kankea”, kuten pitkäaikainen ystäväni Ossi Autio jääkiekkotaitojani luonnehti, kertoo Mäntän Urheilijoita edustanut Thomasson. Thomasson muistaa elävästi, kuinka liittyi jalkapalloa pelatessaan 35-vuotiaana jäseneksi Mäntän Valoon ja astui näin yhdellä loikalla kaikkien aikaisempien raja-aitojensa yli. – Tuolloin Autio pestasi minut yhteen jalkapallopeliin, ja samalla minut liitettiin Valon jäseneksi, selvittää Thomasson. Taitava tsuppari Tässä vaiheessa lienee pakko mennä siihen ensimmäiseen palkalliseen työhön. Siihen aikaan Savosenmäessä oli kauppaliike nimeltään Mäntän Herkku, jota piti Sylvi Tanskanen . Hän oli puolestaan Thomassonin äidin hyvä ystävä, ja niinpä poika pääsi liikkeeseen tsuppariksi joululomallaan. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. – Talvella vein tilaukset perille potkukelkalla ja kesällä polkupyörällä. Ikää oli muistaakseni 11 vuotta. Jo siihen aikaan osasin pelata homman niin, että sain työstä tavallaan kaksinkertaisen liksan. Tanskanen antoi hommasta vähän taskurahaa. Sain useimmiten hiukan lisää myös niiltä, joille vein tavaraa. Annoin tilatut tavarat, kumarsin kohteliaasti ja jäin odottavaisena norkoilemaan. Useimmat ymmärsivät yskän ja antoivat muutaman lantin, hymyilee Thomasson. Rahaa ei tullut niin paljoa, että niillä olisi voinut ostaa mitään tuntuvampaa. Niinpä tienestit menivät etupäässä karkkeihin ja mahdollisesti koottavaan lentokoneeseen, joita poika keräsi lähes koko sarjan. Muutto Helsinkiin ja kesätöitä tenniskentillä Vuonna 1967 Thomassonin isä jäi eläkkeelle ja perhe muutti Myllypuroon. Heti ensimmäisenä kesänä etelässä Thomasson muistaa olleensa kuukauden verran talonmiehenä. Vähän myöhemmin aukeisi Kulosaaren tenniskenttien vahtimestarin vaativa vakanssi, jota nuorukainen hoiti parina kesänä. – Vahtimestarin homma oli tosi mukava. Siitä sai jonkinlaista palkkaa, ja kaupan päällisiksi sai itsekin välillä pelata. Oli siinä aika paljon hommaa, koska kenttien piti olla koko ajan priimakunnossa, muistaa Thomasson. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Noina kesinä nuorukainen oppi tekemään talkkarin töitä, eikä niistä taidoista ole ollut haittaakaan, vaikkei niitä myöhemmällä mittavalla viihdeuralla kovin paljoa joutunut käyttämään. Äiti auttoi ylioppilaaksi Helsingissä Thomasson kävi ensin poikakoulua mutta vaihtoi vähän myöhemmin Kontulan yhteiskouluun, josta hän piti kovasti. Hän pitää edelleen tiiviisti yhteyttä moniin sen aikaisiin luokkakavereihin. – Kyllä minä ylioppilaslakin sain pitkälti äitini ansiosta. Hän nimittäin veti minut aina aamuisin sängyn alta, että pääsin jollain tavalla kömpimään kouluun, selvittää Thomasson. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Thomasson meni viihdemaailmaan jo lukioaikana ja veti omaa diskoa ympäri pääkaupunkiseutua ja myös Turun seudulla. Lukion jälkeen oli vuorossa armeija, ja siellä tuli käydyksi myös reserviupseerikoulu, jossa Thomasson enteellisesti voitti kurssispeksin itse tehdyllä näytelmällä. Jo tätä ennen hän oli suosittu tiskijukka. Viihde-elämä alkoi väkevästi kutsua nuorukaista, eikä kutsusta voinut kieltäytyä. Jännittäjästä viihdyttäjäksi Pienenä ja vielä nuorenakin Thomasson oli melkoinen jännittäjä, jolle kaikenlainen esiintyminen ihmisten edessä oli kauhistus. Se, että miehestä myöhemmällä iällä tuli koko kansan tuntema monipuolinen viihdetaiteilija, saattoi hänen oman tulkintansa mukaan ainakin osittain olla jonkinlainen vastareaktio nuoruuden ujoudelle. Thomassonin urasta kertominen vaatisi kokonaan oman jutun, mutta tässä se kerrotaan hyvin lyhyesti. Olennaisimman kertoo mies itse. – Viihdekeikkaan valmistautuminen on vähän samaa kuin 110 metrin aitoihin valmistautumien. Sinun täytyy suoriutua matkasta kaatamatta aitoja. Kun tästä on selvitty ja ilta on onnistunut, täytyy malttaa lähteä kotiin, pistää kädet ristiin ja kiittää hyvästä illasta, tiivistää Thomasson. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Hän tietää olevansa hyvä tunnelman luomisessa ja kontaktin solmimisessa yleisön kanssa. Thomassonin yli 30 vuotta kestänyt viihdeura alkoi Ylellä, ensin Ylenaikaisessa aamuäänenä ja sieltä valtakunnalliselle kanavavalle aamuääneksi. Hän teki tästä ohjelmasta hyvin suositun. – Kun olin päässyt Ylelle, ei pitkään aikaan tarvinnut itse tehdä oikeastaan mitään päästäkseen eteenpäin uralla. Muut pitivät huolen siitä, ja 1980- ja 1990-luvut olivat yhtä hulabaloota. Erilaisia keikkoja ympäri Suomea Thomassonin tuli tehtyä valtava määrä. Hänen imitaattoriuransa alkoi radioäänistä, kuten Esko Mustosen ja Pekka Tiilikaisen , ja nämä herrat ovat edelleen mukana ohjelmistossa, vaikka keikkoja Thomasson tekee enää harvakseltaan. Ylen jälkeen Thomasson vaikutti pitkään myös MTV:ssa. Palataan lopuksi vielä hetkeksi Mänttään ja syyskuiseen Mäntän Klubin satavuotisgaalaan. Kaikki paikalla olleet ovat harvinaisen yksimielisiä siitä, että juhlat onnistuivat erinomaisesti. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Ilman Klaus Thomassonia juhlat olisivat kuitenkin olleet vähintään hyvin erilaiset. Hän oli illan juontaja ja esiintyi vanhemman vahtimestari Paanasen roolissa. Kesästä syksyyn siirtyneitä juhlia valmisteltiin pitkään ja hartaasti, ja pirskeet toivat Thomassonin kuluvan vuoden aikana lukuisia kertoja Mänttään. – Kun Iris Mäkinen ja Anu Huhtala pyysivät mukaan juhliin, en epäröinyt hetkeäkään. Se oli pesti, jonka otin vastaan mielelläni. Joka kerta Mäntässä ollessani ilo täytti rinnan. Mänttään on aina mukava tulla, ja varmasti täällä tulee käytyä niin pitkään kuin elonpäiviä piisaa, Thomasson vakuuttaa.