Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Esa Vimparin tie on vienyt Keurussaaresta Etelämantereelle

Monet suomalaiset haaveilevat mahdollisuudesta lähteä talveksi etelään töihin. Mäntässä lapsuutensa viettänyt Esa Vimpari on tehnyt näin jo kuutena talvena, mutta hän ei ole lähtenyt keikkatöihin etelän lämmön houkuttelemana. Hänen työpisteensä on sijainnut Etelämantereella. Vimparilla on Pornaisissa autokorjaamo, mutta hän on hakenut vaihtelua ja uusia haasteita toimimalla Suomen Etelämantereen tutkimusasemalla Aboalla mekaanikkona. Hänen vastuualuettaan ovat olleet koneet ja ajoneuvot. Keikat Etelämantereelle ovat kestäneet noin kymmenen viikkoa. Vimparin viimeisin reissu alkoi vuonna 2018 marraskuun lopussa ja takaisin Suomessa porukka oli helmikuun puolivälissä. Kaikki sai alkunsa siitä, kun Nasu tela-ajoneuvojen erikoismies, Vilppulasta lähtöisin oleva Kari Neulaniemi suositteli Vimparia tälle komennukselle. Kymmenen vuoden jälkeen käsky kävi ja mies oli valmis kohti uusia seikkailuja. Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen suunnittelema ja rakentama tutkimusasema avattiin helmikuussa 1989. Se sijaitsee Kuningatar Maudin maalla 130 kilometrin päässä rannikolta. Vain 200 metrin päässä Aboasta sijaitsee Ruotsin vastaava Wasa-tutkimusasema. Saksalaisten Neumayer-asemalle on neljän päivän matka. Molempien kanssa suomalaisilla on ollut yhteistyötä esimerkiksi kuljetusten suhteen. Tutkimusretkikunta koostuu vuosittain retkikunnan johtajan, varajohtajan ja tutkijoiden ohella palkatuista ammattilaisista. Heitä ovat mekaanikon lisäksi kokki ja lääkäri. Joskus on ollut mukana myös sähkö- ja rakennusmies. Lämpötila saattaa nousta plussan puolelle Etelämantereella työskennellään vain antarktisen kesän aikana. Silloin pakkanen pysyy siedettävissä lukemissa, yleensä alle 20 asteen. Lämpötila saattaa nousta jopa plussan puolelle, kun aurinko paistaa kellon ympäri. Retkikunnan tehtäviin kuuluu tutkimusaseman ylläpito ja huolto. Ympäri vuoden toiminnassa olevat laitteistot keräävät tietoja esimerkiksi lämpötilasta, tuulesta, kosteudesta, lumitilanteesta ja geomagneettisista mittauksista. Joka vuosi retkikunta kerää laitteistojen mittaaman datan ja muistikortit. Heidän tehtäviin kuuluu myös akkujen vaihtaminen ja laitteiden kunnon tarkistaminen. Aboa koostuu 250 neliömetrin suuruisesta päärakennuksesta, neljästä asuin- ja tutkimuskontista, lääkärinkontista, generaattori-verstasrakennuksesta sekä kahdesta ajoneuvohallista. Automaattiset mittauslaitteistot saavat energiansa aurinkopaneeleista ja tuulimyllyjärjestelmistä. Vimparin työskentelyolosuhteet ovat parantuneet jonkun verran ensimmäisestä, vuonna 2012 tehdystä keikasta. Silloin hän joutui asentamaan työparinsa kanssa rahdin mukana tulleen kaivurin traktoriin. He tekivät työn ulkona, täysin sään armoilla. Nyt tilanne on parantunut sikäli, että muutaman vuoden ajan työt on voinut tehdä sisällä vanerihallissa. Filmivanerilla päällystetty metallirunkoinen huoltohalli suojaa sentään tuulelta. Vimparin mukaan siellä pystyy tekemään vaativiakin remontteja. Nyt ei tarvitse seurata säätiedotuksia ja etsiä tavaroita lumesta. Joskus lumesta on etsitty kokonaista ajoneuvoa. Nasusta hajosi vaihdelaatikko ja se oli jätettävä parkkiin vuoren rinteelle. Remontti pystyttiin aloittamaan vasta vuoden päästä, kun tarvittavat osat olivat mukana. Sinä aikana tela-ajoneuvo oli kadonnut lumen alle. Teknisiä apuvälineitä hyväksi käyttäen se löytyi seitsemän metrin syvyydestä. Kalusto, jonka toimivuudesta Vimpari on ollut vastuussa, on hyvin kirjavaa. Aboalla on retkikunnan käytössä kolme Nasu tela-ajoneuvoa, Valmet 505 -traktori, kaksi Toyota Hilux avolava-autoa nelivedolla varustettuna luonnollisesti, moottorikelkkoja sekä kaksi Valmetin dieselkonetta, jotka tuottavat tutkimusasemalle sähköä. Esa kävi peruskoulun Mäntässä Kun Esa lähti helmikuussa 2019 viimeiseltä keikaltaan pois, hän kirjoitti kymmensivuisen raportin toiminnastaan seuraavana vuonna saapuvaa kollegaa varten. Miehellä ei ole kuitenkaan aikomusta lopettaa Etelämantereella vierailuja. Koneviestissä olleessa jutussa hän kertoi hieman menneisyydestä ja myös tulevaisuudesta: ”Kun täällä ensimmäisen kerran kävi, niin jotenkin tämä tuntui viihtyisältä paikalta. Osaa ajatella sitten eri tavalla Suomessakin olemista, kun on pari kuukautta poissa tietotulvasta. Annettavaa vielä on, jos kutsu tänne käy. Paljon riippuu siitä, miten omalla korjaamolla menee Pornaisissa. Tänne retkikuntaan valikoituu sellaista porukkaa, että hyvin tulee toimeen. Omalle luonteellenikin Etelämanner sitten sopii ilmeisesti ihan hyvin.” ”Mäntässä asuttiin ensin Rusinniemessä äidin kotitalossa. Sieltä muutimme Mustaanlahteen ja ehdimme asua myös Vuohimetsässä ennen Helsinkiin muuttoa. Olin 15-vuotias ja juuri peruskoulun lopettanut, kun Mänttä jäi taakse. ”Stadissa” on tullut asuttua jo 35 vuotta. Mäntästä on jäänyt parhaiten mieleen kesät mökillä Keurussaaressa”, muisteli Vimpari. Lähteet: Esa Vimparin haastattelu, Koneviesti ja www.antarctica.fi/aboa-tutkimusasema