Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Jemina Rauhala haluaa painista itselleen ammatin – Perinteinen laji kaipaa kipeästi lisää harrastajia

PAINI 12-vuotias Jemina Rauhala viihtyy vapaa-ajallaan Savosenmäen koulun painisalilla. Kerran viikossa olevat ohjatut painitreenit eivät tytölle riitä, vaan hän haluaa käydä harjoittelemassa molskilla useamman kerran viikossa. – Harrastajien ja valmentajien puutteen vuoksi painijoilla on vain yhdet ohjatut treenit viikossa. Onneksi pääsemme harjoittelemaan salille itsenäisesti, kun Jeminan into lajiin on suuri, kertoo Rauhalan äiti Pirjo Helander . Rauhala harrastaa painia Mäntän Valossa nyt kolmatta vuotta ja hän on tällä hetkellä seuran ainoa kilpaileva tyttöpainija. – Painissa kaikki on kivaa. Se, kun saa painia ja heitellä toisia. Harjoittelen poikien kanssa, mutta olisi kiva, jos saisin tytön painikaverikseni, Rauhala kertoo. Rauhala innostui painista veljensä kautta, joka aloitti harrastuksen ensin. Ensimmäisinä vuosina seurassa paini toinenkin tyttö, mutta hän lopetti, koska hänellä ei ollut enää Mänttä-Vilppulassa mahdollisuuksia päästä lajissa eteenpäin ja sopivan kokoinen painikaveri puuttui. – Seurassa on yli kahdeksanvuotiaita painijoita viisi ja 6–7 -vuotiaiden Nassikkapainissa aloitti nyt kuusi painijaa. Heidän joukossaan aloitti myös yksi tyttö, Helander kertoo. Lisää harrastajia tarvitaan Harrastajamäärät ovat painissa vähentyneet rutkasti lajin kulta-ajoista. Mäntän Valon riveissä lasten ja nuorten lisäksi ei ole enää yhtään aikuista painijaa. –Lisää harrastajia mahtuisi Valon painijoihin mukaan. Muutamassa vuodessa harrastajamäärät ovat meilläkin laskeneet suuresti, Helander sanoo. – Harrastajamäärän laskun lisäksi painivalmentajien saaminen on haasteellista koko maassa. Lajitreeniin tarvitaan painista perillä oleva valmentaja. Mäntän Valon painijoita lupautui valmentamaan tälle kaudelle Pertti Eklund , mutta vähintään toinen valmentaja tarvittaisiin useamman kuin yhden viikkotreenin saamiseksi. – Painijat voivat osallistua vapaasti toisen seuran järjestämiin treeneihin, esimerkiksi Tampereelle, mutta välimatka on liikaa. Koululaisilla päivät venyvät pitkälle, jos lähtee ajamaan sadan kilometrin päähän treeneihin, Helander toteaa. Monipuolista treeniä Lajitekniikassa tytöt treenaavat vapaata painia ja pojat kreikkalais-roomalaista, mikä käytännössä eroaa siinä, että vapaassa painissa saa ottaa kiinni myös jaloista. Itse lajitekniikan lisäksi painitreenit pitävät sisällään kehonhallintaa ja lihaskuntoa, joita voi treenata myös itsekseen. – Puolentoista tunnin treeniajasta noin puolituntia on sellaista treeniä, missä painitaan, kuten kilpailuissa, Rauhala kertoo. Kaikki Valossa painia harrastavat eivät kilpaile, mutta Rauhalalle kilpapainikin on tuttua. Hän kertoo kilpailuissa vielä löytyneen tyttöpainijoita vastuksiksi, mutta yhtä lailla hän voi painia kilpailuissa myös poikia vastaan. – Kilpailuissa on mennyt ihan hyvin ja on niistä menestystäkin tullut, Rauhala sanoo. Osallistui kilpailuihin tai ei, on paini itsessään Rauhalan mielestä hyvä harrastus ja ennen kaikkea mukavaa. Hänellä on tavoitteena tulla ammattilaiseksi, Petra Ollin tapaan. Rauhala ja Helander kannustavat kaikkia vähänkään lajista kiinnostuneita tulemaan rohkeasti painisalille katsomaan, millaisesta lajista on kyse. Yli kahdeksanvuotiaiden painiryhmä treenaa ohjatusti tiistaisin kello 17 eteenpäin ja Nassikkapainijat harjoittelevat perjantaisin kello 18 eteenpäin.