Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kaikki ei mennyt ihan putkeen kilien kanssa

– Meillä on ollut aina täällä Viitalanniemessä erilaisia kotieläimiä. Koiria on ollut aina ja kerran yksi kissa, mutta myös vähän erikoisempia kotieläimiä. Eräänä kesänä muutama vuosi sitten päätettiin hankkia kolme kiliä. Miehen tietämän mukaan ne auttaisivat pihan hoidossa ainakin pitämällä ruohon lyhyenä ja olisivat muutenkin mainioita seuralaisia. No, hankimme kolme kiliä, mutta eipä homma mennytkään ihan piirustusten mukaan. Oikeastaan kaukana siitä, aloittaa Ystävykset teoksen maalaaja Tuula Savolainen . Pihapiiriin siis ilmestyi kolme pientä kiliä, joiden oli tarkoitus pitää piha siistinä. Pihaa ei ollut millään tavalla aidattu ja varsin pian tuli selväksi, etteivät ne pysy omassa pihapiirissä ilman aitaa. Koska mitään massiivista aitaa ei haluttu rakentaa, päätettiin pitää eläimet omalla tontilla sähköpaimenen avulla. Homma toimikin hyvin niin kauan kun toimi. Kesän aikana kilien turkit kasvoivat niin paksuiksi ja tuuheiksi, ettei aidalla ollut enää paljonkaan käytännön merkitystä. –  Olen aina pitänyt erilaisista eläimistä ja kyllä minä tavallaan niistä kileistäkin tykkäsin. Itse asiassa ne olivat pohjimmiltaan oikein kilttejä, vaikka totuuden nimissä olivatkin melkein aina pahanteossa. Otin kileistä kesän aikana paljon valokuvia ja tauluun saakka on päätynyt kili, taiteilijan vapaudella tehdyssä teoksessa, jossa minun tyttärenpoikani on ruokkimassa sitä hunajamelonin paloilla. Se oli sellainen kaunis muisto. Olisin voinut maalata myös teoksen, jossa yksi kileistä juoksee pakoon tulppaani suussa. Minun kukkaistutukseni saivat nimittäin sinä kesänä kyytiä, muistelee Savolainen. Melkein heti kilien asetuttua taloksi tuli selväksi, että ne olivat kovasti kiinnostuneita kaikista värillistä kohteista. Toki ne söivät myös ruohoa, mutta kaikki kauniit kukkaset olivat suurinta herkkua. Kaikki kelpasi, myös sellaiset lajikkeet, joiden olisi kuvitellut maistuvan pahalta. –  Kilit olivat meillä sen kesän ja vielä talven yli. Seuraavana kesänä ne päätettiin myydä, vaikka mies ehdotti niiden astuttamista. Minä en oikein innostunut kilifarmin pitämisestä. Aika paljon kaikkea olen kokeillut, mutta kilien lypsämiselle ja niiden maidosta tehtävän juuston valmistukselle en oikein lämmennyt. Tällä hetkellä meillä on kanoja, mutta kilejä tuskin enää tulee, tuumaa Savolainen.