Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Ihmisen kuvaaminen kiehtoi Silja Mäkelää

Sorella Mäkelä törmäsi KMV-lehteä lukiessaan äitinsä Silja Mäkelän (1942–1985) maalaamien taulujen kuviin ja jutussa kyseltiin Mänttä-taulujen perään. Tampereella asuva Mäkelä toi toimitukseen äitinsä tauluista ottamiaan kuvia ja muuta materiaalia. Silja Mäkelä kuvasi ahkerasti tauluissaan Mänttää ja mänttäläisiä. Kaupassa töissä ollut Silja Mäkelä sanoi: "Ihminen kiehtoo, niin työssä kuin vapaa-aikana." Silja Mäkelä oli viimeksi töissä Mäntässä T-market Helinillä. T-kaupan ammattilehti, Myyntineuvoja 2/82 julkaisi artikkelin Silja Mäkelästä ja siitä käy ilmi, että Mäkelä aloitti maalaamisen toden teolla nelisen vuotta ennen artikkelin julkaisemista. Hän sairastui silloin vakavasti ja hänet leikattiin monta kertaa yhden talven aikana. Sairaus ja siitä toipuminen olivat eräänlainen kimmoke maalaamisen aloittamiseen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Taiteilija piti suurikokoisten töiden tekemisestä Silja Mäkelä oli kiinnostunut piirtämisestä jo kansakoulussa ja vapaa-aika kului sen parissa. KMV-lehdessä toukokuussa 1982 julkaistusta jutusta käy ilmi, että Jo 16-vuotiaana Mäkelä maalasi kotonaan kamarin seinään Mooseksen kaislikossa . Ollessaan töissä kunnalliskodissa hän maalasi ruumishuoneen seinään suurikokoisen maalauksen, joka esitti ylösnousemusta. T-marketissa hän maalasi ikkunattoman kahvihuoneen seinään laajan maiseman. Hän on myös maalannut kookkaan ja suuritöisen taulun Pilvilinnassa sijainneesta lihakaupasta. Silja Mäkelä kertoi KMV-lehden jutussa: "Olen aina pitänyt suurista töistä." Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Itsekriittinen taiteessaan ja vaatimaton taidoistaan Myyntineuvoja-lehden artikkelista käy ilmi, että taiteilija on ollut hyvin itsekriittinen taiteensa suhteen ja vaatimaton taidoistaan, ehkä siksi että hänellä ei ollut taidealan koulutusta. Yhden talven hän kävi työväenopistossa maalaamassa ja sieltä hänet kutsuttiin jäseneksi Mäntän Taideseuraan. Artikkelista käy ilmi, että taideseurasta saamiaan arvioita omista töistään hän arvosti: "Öljyväreissä on paljon opettelemista, minulla on vielä väärä tekniikka. Maallikko pitää taulujani nätteinä ja herkkinä, mutta arvostelijat eivät ole tyytyväisiä. Valot ja varjot ovat tahtoneet unohtua ja nyt elämäni on yhtä varjoa ja valoa. Katselen ihmisiä ja miten esimerkiksi erilaiset vaatteet antavat väriä kasvoille." Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Mäkelän tauluja oli Mäntässä monella seinällä Maalarilla oli sellainen periaate, että tavallisen työmiehen pitää saada tauluja seinilleen. Hän myi taulujaan lähes niiden tekotarvikkeiden hinnalla ja niitä löytyi Mäntästä, lähes talosta kuin talosta. Silja Mäkelälle muotokuvamaalauksessa oli tärkeää tuntea ihminen, jota maalasi ja jos henkilö oli outo, häneen oli tutustuttava. Hän maalasi ihmiset mielellään tauluihinsa kokonaisina ja luonnon keskellä. Kasvokuvia hän joutui myös tekemään paljon, mutta niitä hän teki tilauksesta. "Sitten kun antaa kuvan pois, se on kuin antaisi osan itsestään. Työhönsä ikään kuin rakastuu", sanoi Mäkelä. –  Äiti ei sitten kuitenkaan parantunut lopullisesti sairaudestaan, vaikka niin luultiin. Sairaus uusiutui ja äiti kuoli vuonna 1985, kertoo Sorella Mäkelä.