Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Vispilänkauppaa myllyllä, sulosointuja tanssilavoilla

Pohjanmaalaisten kylien asukkaiden elämän käänteistä kertovat kirjat ovat oivallista luettavaa milloin vain. Mänttä-Vilppulan kirjastojen lukuvinkkinä nämä kurikkalaisen Eira Pättikankaan teokset olivat heinäkuussa. Ajallisesti Pättikankaan teokset sijoittuvat pitkällekin menneisyyteen, itse valitsin luettavakseni teoksen Kuinka monta iltaa (2014, Karisto, 320 sivua), jossa eletään 1950-luvun nuoruutta ja muotivillityksiä. Kuinka monta iltaa kertoo kauppiaantyttärestä Lillistä, jolla on selvästi vispilänkauppaa myllärin armeijasta palanneen pojan Aksun kanssa. Aksua monta vuotta nuorempi Lilli ei muita näekään kuin myllärin ihanan pojan, mutta jokin heidän välejään kuitenkin hiertää. Kun Lilli sitten keksitään paikallisten nuortenmiesten tanssiorkesterin laulusolistiksi, tyttöä viedään vauhdilla. Lilli innostuu laulamisesta todenteolla ja viettää suuren osan vapaa-ajastaan orkesteriharjoituksissa. Siitä Aksu ei oikein pidä. Nuorten lisäksi vispilänkauppaan innostuvat myös aikuisemmatkin, sillä niin vanhapiikaompelijatar kuin aina yksin pärjännyt Tyyrakin alkavat näyttää iloisemmilta. Liekö Tyyran onnessa tekemistä tietyömiehelle, jolle nainen vuokrasi aitastaan yökortteerin. Vaikka nuorten muotivillitykset tanssiorkestereineen tuntuvat aikuisista turhalta humpuukiltä, kummasti myös varttuneemman väen tanssijalkaa alkaa vipattaa. Pättikankaan luoma maalaisidylli ei ole ruusunpunaista ja romantiikan täyteistä, vaikka sellaiseksi sen voisi ensin kuvitella. Raskasta työtä kuvataan sellaisena kuin se on, eikä ihmissuhteetkaan suju niin kuin elokuvissa. Käänteitä tapahtumissa riittää ja vahvinkin luonne saadaan välillä järkkymään. Onnea ja auvoa suodaan tuskin kenellekään siten, miten he itse odottivat. Pättikankaan kirjojen erikoisuus on pohjalainen murre, jota kirjailija käyttää sujuvasti ja eloisasti. Vaikka murre ei ole lukijalle tuttu, on tarina rakennettu niin, että mukana pysyy, vaikka joka sanaa ei ymmärtäisi. Teokset yhdistävät näppärästi murretta ja yleiskieltä. Pättikankaan teokset sopivat niille, jotka pitävät elämänmakuisista tarinoista, elokuvamaisen kiillotetun totuuden sijaan.