Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Miljoonakaupunkeihin tottunut residenssitaiteilija Martirene Alcántara: Mäntässä sielu lepää

Martirene Alcántara saapui Serlachius-museoiden taiteilijaresidenssiin tammikuun pimeillä. Hän katselee Pohjolan valoa ja arkkitehtuuria kameran linssin takaa ja työskentelee visuaalisen taiteen parissa. – Tutkin valon kautta arkkitehtonisia muotoja. Teen abstraktia taidetta. Vanhempani ovat työskennelleet maalaustaiteen parissa ja ovat olleet suuri innoituksen lähteeni, mutta valitsin omaksi alakseni valokuvauksen ja liikkuvan kuvan. Göstan puisto on vaikuttava. Rakastan sitä, miten valo siivilöityy tähän vuodenaikaan puiden latvojen läpi. Myös museon uudisrakennuksen muotokieli puhuttelee. Tässä on monia nerokkaita ratkaisuja, jossa luonnonvalo ja sisätila kohtaavat, Alcántara sanoo. Suomalaisten kautta Suomeen Maailmalla reissaavan, Mexico Citysta kotoisin olevan Alcántaran hieman pysyvämpi osoite on New Yorkissa, mutta sielläkään taiteilija ei käy kuin kääntymässä. – Olen matkustanut monissa maissa, ja taiteeni ansiosta minulla on ollut mahdollisuus viipyä kansainvälisissä taideresidensseissä. Joskus saatan tehdä jonkin residenssipaikan suhteen paljon taustatyötä, että tiedän, mihin olen menossa, mutta joskus vain heittäydyn tuntemattomaan. – Niin kävi tämän Serlachius-residenssin kanssa. Jokin aika sitten elämääni johdattui suomalaisten henkilöiden sarja, ja heidän ansiostaan kiinnostuin hakemaan Mänttään. New York ja Mexico City ovat yhtä hullunmyllyä, vaikka miljoonakaupungeista voi löytää omaa verkkaista tilaa. Silti jo nyt nautin olostani Mäntässä ihan eri tavalla kuin jossain muualla maailmassa. Vastikään Alcántaran isä menehtyi. Isä oli tärkeä esikuva Alcántaralle sekä ammatillisesti että omaisena. Suru kulkee mukana maailman tuulissa. – Työstän minulle rakkaiden ihmisten menetyksiä sisimmässäni, ja varmaan kaipaus näkyy jollain tapaa töissäni. Koen, että tulin Suomeen juuri oikeaan aikaan. Jollakin tapaa ilmapiiri on parantava, ja olisi hienoa viipyä täällä pidempään kuin nämä 3 kuukautta. Valokuvataide avaa ovia Valokuvaa Alcántara pitää omimpana taiteenlajinaan. – Osa töistäni on liikkuvaa kuvaa, ja teen työtä säveltäjien kanssa. Luon heidän sävellystensä perusteella kuvia siitä, mitä vaikutelmia musiikki minussa herättää. Tavallaan näen musiikin väreinä ja liikkeinä. Kun olin Salzburgin taideresidenssissä, Kaija Saariaho tilasi minulta kuvamaiseman oopperaansa L’Amour de loin . Se oli hieno kokemus, ja lopputuloksesta tuli hyvä. Valitettavasti projekti keskeytyi loppumetreillä, mutta minulla on taas uusi kiinnitys ja haluan jatkaa sen mahdollisuuden parissa. Sellaisessa yhdistyvät minulle tärkeät asiat: valokuvaus, liikkuvat kuvat, arkkitehtuuri, musiikki muotoilu ja teatteri. Töitään Alcántara pitää haastavina kuvailla. Arkkitehtonisia muotoja hän käyttää raaka-aineenaan. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. – Valo saa muodot elämään. Rakennukset ja rakenteet ovat kuin luita, joiden päälle lihakset asettuvat. Pyrin katsomaan asioita aina uudesta näkökulmasta, ja etsin valoa, joka on kaiken olevan sisällä. Näen valon sieluni silmillä kuin unessa ja haluan pysäyttää sen liikkeet kamerallani. Taiteen tulkintaan Alcántaran mukaan tarvitaan katsojan kokemus. – Ajattelen, että minä työstän aiheesta toisen puolen, ja katsojan näkemyksestä täydentyy se toinen puoli. Teen kuvistani tarkoituksella sellaisia, ettei niistä voi suoraan päätellä, millainen kohde on. Haluan haastaa katsojaa näkemään ja kokemaan kuvissani jotain hänelle omaa. Valo itsessään on abstraktia, joten käytän sen kuvaamisessa taiteilijanvapautta. Rembrandt yksi suosikeista Alcántara on siinä mielessä vanhan koulukunnan taiteilija, että hän arvostaa taiteen estetiikkaa ja tuo sitä esiin töissään. – Olen kiertänyt lukuisissa taidenäyttelyissä maailmalla ja joutunut toteamaan, miten ”keisarilla ei useinkaan ole vaatteita”. Vaadin itseltäni paljon, samoin siltä, mitä kutsun taiteeksi. Yksi suosikkitaiteilijoistani on Rembrandt ( Rembrandt Harmenszoon van Rijn , 1606–1669). Tapa, jolla hän käyttää valoa, on ihan uskomaton. Ei ihme, että häntä pidetään yhtenä suurista mestareista. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Mäntässä Alcántara työstää muun muassa sarjaa Fantastic Beasts , jonka voisi suomentaa ilmauksella ihmeelliset tai mielikuvitukselliset pedot. – Etsin valon ja varjon liikkeistä surrealistisia hahmoja, jotka muistuttavat lähes mytologisia eläimiä. Näen niitä ihan tavallisissa esineissä, kuten vaikka linnunsulassa tai heijastuksena ikkunalasissa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Residenssikaudet eri puolilla maailmaa ovat lyhyehköjä, mutta Alcántara hakee yleensä kohteisiin, joissa voi viipyä vähintään 1–3 kuukautta. – Mielellään tekisin pidempiä kausia. Puoli vuotta tai vuosi olisi ihanteellinen työn ja keskittymisen kannalta, mutta sellaisia vaihtoehtoja on harvemmassa. Toivon, että voin joskus palata Suomeen ja tutkia pohjoista valoa eri vuodenaikoina. Haluaisitko oman kuvasi? Alcántara sanoo, että jos joku on kiinnostunut tämän residenssikauden aikana teettämään hänellä oman kuvansa maksutta, mahdollisuutta voi tiedustella englannin kielellä Instagramissa osoitteessa @Martirene . Hän postaa Instagram-tililleen päivittäin kuvia myös työnsä edistymisestä Serlachius-residenssissä. Katso video ja lisää kuvia tästä: Rompe Video: Liikkuva kuva Martirene Alcántara. Musiikki Eduardo Gamba. Huilu Tadeu Coelho. Transparencias 3. osa