Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Patruuna vaihtui

Dokumentaristit, hoi! Nyt on hetki tulla katsomaan, millainen on Mänttä-Vilppula vuonna nolla ennen Sassin Airpark –hankkeen toimenpiteitä. Muistamme Untamo Eerolan kolmiosaisen tv-dokumentin, jossa Mänttä kipuili sellutehtaan vuonna 1991 tehdyn lakkauttamispäätöksen jälkeen. Kaupungilla epäiltiin olevan edessä enää pelkkä valojen sammutus. Kuntaliitoksen myötä Mänttä-Vilppula on edelleen kartalla, Taidekaupungin maineen ansiosta melko usein maailmalla myös positiivisessa valossa esitettynä. Tosin ennen tätä viikkoa uutiset ovat pitkään keskittyneet rajusti vähenevään asukasmäärään, veroäyrin korkeuteen ja asuntojen alhaisiin hintoihin. Eihän tuonne halua kukaan muuttaa, pois sieltä on päästävä. Ja monet nuoret ja erityisesti nuoret perheet ovatkin äänestäneet jaloillaan. ”Hieman Gustafin näköä tässä Osannassa!” Näinä päivinä mieleeni on usein noussut paikan syntyhistoria, se tarina, jossa siltansa polttanut Gustaf Serlachius näkee Mäntänkosken ja ryhtyy rakentamaan paperiteollisuutta keskelle ei-mitään: laajat metsäalueet avautuivat ympärillä, mutta kulkuyhteydet olivat aluksi surkeat. Gustaf taisteli junanradan kulkemaan Näsijärven itäpuolta pitkin, ja sitä myötä Mäntän tuotteet saatiin maailmalle. Tarinaan kuuluu paljon yllättäviä käänteitä, eikä se ole vielä päätepisteessään. Kannattaa vaan käydä katsomassa uudelleen se Paperiperkele Gustaf-museossa. Nyt nimittäin Mänttä-Vilppulan historia nytkähtää uuteen aikaan. Ensimmäistä kertaa koko paikkakunnan historiassa alueen mahdollisuudet näkevä sijoittaja ei tulekaan metsäteollisuuden piiristä. Se herättää levottomuutta ja pelkoa. Hieman helpotusta maanantai-illan päätökseen toi varmaan se, että kasvottoman kansainvälisen mammonan edustajana nähtiin kuitenkin elävä ihminen. Siellä hän nosti Sassin hankkeelle peukkua ja kippisteli valtuutettujen kanssa uuden ajan alun merkiksi. Hieman Gustafin näköä tässä Francesco Osannassa , muuten! Dokumentaristit saisivat tulla ja katsoa ympärilleen ja raportoida, onko Mänttä-Vilppula ilman Sassin kaltaista kehityshanketta kaatumassa kuntatalouden haasteisiin, onko ovet kohta laitettava kiinni ja avain heitettävä Mäntänkoskeen. Toinen ja tällä kohtaa ainoa vaihtoehto alueelle on nostaa vaikka sitten kansainvälisen mammonan tukemana nenä selkeästi veden yläpuolelle. Junayhteys, kylpylähotelli – nyt on vielä hetki aikaa haaveilla.