Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Suuren mittaluokan näyttely syntymässä Mäntän kuvataideviikoille

Mäntän kuvataideviikkojen kesän näyttelystä on valmis viidennes. Ensiajatus on wau! Pekilon taidehallin ala-aulassa katsojan vastaan ottaa kahdeksan metriä korkea ihminen. Jättiläisen kehosta löytyy lisää hahmoja. Kuraattori Marja Helander halusi Paavo Paunulta juuri tähän kohtaan totaalisen suuren veistoksen, jonka pää kohoaa hallin kolmanteen kerrokseen. Näyttelyn teema on Ihmisen aika . – Ihminen on repalainen, koeteltu mutta hahmon suussa on myötätuntoinen pieni hymy, Helander näkee. Suurten kysymysten äärellä on Hanna Vihriälä. Pyhäjoki, suvanto -teos kertoo kuolemasta, surusta, elämästä. Teoksen noin 3 000 seppelenauhaa laskeutuu Pekilon korkeimmasta kohdasta alas. Neljännestä kerroksesta hahmottaa teoksen jokimuodon, taiteilijan lapsuudenmaiseman. – Isäni kuoli kaksi vuotta sitten, eikä hän nähnyt tai kuullut Pyhäjokea viimeiseen puoleen vuoteen, vaikka asuimme 30 metriä rannasta. Ison muutoksen edessä sain idean teokseeni, joka kuvaa voimattomuutta, kuoleman käsittelyä. – Teoksen materiaali valkoinen seppelenauha kultakoristein on käytetyin Suomessa. Nauhat ovat tyhjiä, surussa ei ole sanoja. Jotain ristiriitaa on valkoisessa nauhassa, mustissa hautajaisvaatteissa ja sinisissä kukissa, taiteilija pohdiskelee. Vaikuttavaa, 22 metriä pitkää teosta kannattaa katsoa eri suunnilta. Pyhäjoki on suuri ja syvä niin kuin suru Suuren mittaluokan työtä ripustaa Sari Koski-Vähälä . Teos Tutkielma ajan kokemisesta koostuu noin 104 000 pihlajanmarjasta. Ne on viiden vuoden aikana kerätty ja yksitellen pujoteltu rautalankoihin. – Ajan kokeminen, kerrostuminen, elämän kuihtuminen, kuolema. Kuvaan aikaa, jota ei kellolla mitata. Tutkin hitauden sietämistä, luonnonkiertoa. Kuraattori avaa, että teoksessa voi nähdä rukousnauhan. Samaan tilaan tulee talvisodasta kertova Harri Pälvirannan Vapautemme hinta -teos, Roope Itälinnan , Samppa Törmälehdon ja Ann-Sofie Claessonin nuoruutta, ihmisyyttä eri vuosikymmeniltä, käsitteleviä maalauksia . Teokset pääsevät vuoropuheluun keskenään ja Koski-Vähälän teos päättää sukupolvien ketjun tai kerrostuman. – Isotöisimmät veistokset ja installaatiot ovat ripustusvaiheessa, maalauksia ripustaa myöhemmin nopeammin. Teokset ja taiteilijat ovat ylittäneet odotukseni. Kun tekee tilaan, ei tiedä tarkasti mitä lopputuloksesta tulee, ympäripyöreitä vuorokausia toukokuun alusta Mäntässä paiskinut kuraattori kertoo. Joenniemen Taavetinsaaressa Stina Aletto Aikio rakentaa herkkää mutta vahvasti kantaaottavaa teostaan Itkuhaapa . Kahden haavan välissä puiden oksista riippuu siimaa, johon on kiinnitetty parisentuhatta säilyketölkeistä leikattua pientä kolikon näköistä laukkasta, kuten saamelaiset kutsuvat rintakoruissaan, riskuissaan, roikkuvia kiiltäviä kappaleita. Teoksesta tulee interaktiivinen, siihen liitetään myöhemmin ääni. – Kaivosääni. Teos kritisoi kulutusta ja kaivosteollisuutta vastaan. Se kommentoi saamelaisten käsitöitä, joissa on perinteisesti käytetty lähiluonnon raaka-aineita, kuten poronnahkaa. Hopea on ollut kyseenalainen materiaali. Pitäisikö meidän käyttää säilykepurkkeja raaka-aineina, laittaa jäte kiertoon? Maatumattomat asiat ovat pelottavia, vanheneminen on hienoa, hän esittää pohdittavaa. Kuvataideviikoilla taiteilijoita tai taiteilijaryhmiä on 55 ja teoksia satakunta. Avajaisviikonloppu on 15.-16. kesäkuuta.