Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kohtaamisia Jukka Virtasen kanssa

Elettiin heinäkuuta 1978. Lapsuuteni kotikylän Palsinan lavalla pidettiin kesätapahtuma. Yhtenä ohjelmanumerona pidettiin Levyraati. Seudun puuhamies Matti Joensalmi oli yhdessä Ahti ”Atsi” Leppäsen kanssa kutsunut raadin isännäksi itsensä Jukka Virtasen . Kappaleet soitettiin levysoittimella. Yhtenä numerona tuli vauhdikas rokki. Olin mukana raadissa ja innostuin tekemään oman arvioni lavalla vääntelehtien ja päätä viskoen parhaani mukaan. Siihen Virtanen: - Kun tämä mies kuolee, sukulaiset toteavat ”kuoli rytmitajuihinsa tulematta.” Siirrymme tammikuuhun 2004. Mäntän Uuden Teatterin ohjelmassa oli Virtasen suomentama Shakespearen Loppiaisaatto. Teatterin hallituksen puheenjohtajana kutsuin suomentajan esitystä katsomaan. - Tulen Loppiaisena, olen sitten Atsilla yötä. Näytöksen jälkeen vaihdoimme Virtasen kanssa muutaman sanan. Hän totesi käännöstyöstä kuluneen niin kauan, ettei tekstistä ollut muistissa paljoakaan. Kehui kuitenkin esitystä. Siitä sitten lähtivät ystävykset Leppänen ja Virtanen Haapalinnaan jatkamaan iltaa. Napanteria ei kaiketi otettu, sillä molempien korkki oli aikaa sitten pantu kiinni. Tulemme elokuuhun 2016. Olimme neljän hengen porukalla Sähkökoskella kesäteatterissa. Kotimatkan varteen osui Jämsänkosken Wanha Mylly. Siellähän maestro istui Liisa -vaimon kanssa ravintolan ikkunapöydässä ilta-aterialla. Hiljattain oli ollut ”Jukka Virtasen pallokentän” vihkiminen. Painelin luoksensa. En esitellyt itseäni, mutta onnittelin pallokentän nimeämisen johdosta. Virtanen kiitteli. Ei hän minua tunnistanut – mikä nyt ei niin ihme ollut – mutta kysyi kuitenkin mistä päin olen. - Massatien toisesta päästä, läheltä Mäntän rajaa. - Jaa, tunnetko Mäntästä Leppäsen Atsin? - Kyllähän minä hänet tunnen. Jätin pariskunnan sen enempää häiritsemättä. Jukka Jalmari Virtanen (1933–2019) oli sosialidemokraatti, sisimmässään. Kotoa isä Eino Jalmarilta saatu aatteen henki kyti läpi koko elämän. Isä ehti olla monet vuoden mukana Jämsänkosken kunnallispolitiikan johtopaikoilla. Hän sai niistä vuonna 1977 kunnallisneuvoksen arvon. Jukka-poika ei aatteellaan suurta meteliä pitänyt, hänen meriittinsä tulivat hankituiksi muilla asioilla.