Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Ensimmäisellä palkalla ostettu pitsipeitto on yhä käytössä

Kasteessa Annikiksi ristitty tyttö syntyi karjalaisen isän ja hämäläisen äidin ensimmäiseksi tyttäreksi. Osan lapsuuttaan tyttö eli Lehtimäellä, jonne yritteliäät vanhemmat olivat perustaneet oman talouskaupan. Muutaman vuoden päästä perhe muutti Töysään, jonne perustettiin uusi kauppa. –  Varhaiseen lapsuuteeni liittyy aika paljon tragediaa. Pari vuotta ennen minua syntynyt veli kuoli ennen minun syntymääni tapaturmaisesti ja minua vanhempi veli kuoli sairauteen 40-luvun lopulla. Tämä määritti aika paljon lapsuuttani ja nuoruuttani. Minua pidettiin vähän kuin kukkaa kämmenellä, aloittaa ainakin Mäntän ammattikoulua käyneiden hyvin tuntema äidinkielen yhteiskunnallisten aineiden opettaja Annikki Harjumäki . Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kävyistä ensimmäinen tienisti Sekä isä että äiti olivat todella kovia tekemään töitä. Toki siitä jotain tarttui myös pikku Annikkiin. Hän muistaa jo ennen kouluikää keränneensä yhdessä kavereiden kanssa männynkäpyjä, joista sai muutaman lantin. Tässä vaiheessa perhe asui Lehtimäellä. –  Olin minä siellä Töysässä myös hoitamassa kunnanlääkärin lapsia ja siitäkin varmasti jotain maksettiin. Muutoin en kyllä mitenkään kovasti joutunut mitään töitä tekemään. Vanhemmat halusivat, että lukisin ja opiskelisin, että sitten pääsisin elämässä helpommalla kuin he. Olinkin ahkera koululainen ja pyrin näin täyttämään heidän toiveensa, muistelee Harjumäki. Varsinaisia palkallisia kesätöitä ei Annikki koskaan kouluaikanaan tehnyt, mutta hoiteli 12 vuotta nuorempaa pikkuveljeään ja auttoi vanhempiaan kaupassa, esimerkiksi somistamalla näyteikkunoita. Toki myös kasvimaan perkaaminen ja esimerkiksi leipominen kuuluivat kuvaan, mutta niitä ei siihen aikaan oikein laskettu edes työksi. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Ensimmäisellä palkalla pitsipeitto Koska koulu sujui tytöltä mallikkaasti, vuodet riensivät vauhdikkaasti. Ylioppilaaksi Annikki kirjoitti vuonna 1965 Alavuden yhteiskoulusta ja pääsi heti sen jälkeen opiskelemaan Tampereen yliopistoon. Ensimmäisen varsinaisen tilinsä hän muista saaneensa opiskeluaikanaan vuonna 1969 ollessaan opettajan sijaisena Pälkäneellä. –  Siitä palkasta ostin eräältä iäkkäältä virkkaavalta mummolta pitsipeiton, joka minulla on edelleen jokapäiväisessä käytössä sängyn päällä, kertoo Harjumäki. Menneiden muistelussa ei edetä ihan suoraviivaisesti aikajanalla. Piipahdetaan välillä aiemmissa tapahtumissa ja mennään sen jälkeen taas eteenpäin. –  Ei ole kauaa siitä, kun puhuimme ystävieni kanssa mitä saimme kotoa rippilahjaksi. Yleensä kaikki olivat saaneet jotain pieniä lahjoja, mutta minä sain kielikurssin Englantiin. Tuli jotenkin sellainen olo, että olin liiankin hyväosainen ja vanhemmat satsasivat minuun ehkä tarpeettomankin paljon. Toki olen ollut siitä kovin kiitollinen ja olen kaikin tavoin yrittänyt myöhemmin korvata sen kaiken, mitä he puolestani tekivät, pohtii Harjumäki. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Aina voi harrastaa Useimpien ihmisten elämä koostuu paitsi työstä, myös harrastuksista. Joillain lapsena alkanut harrastus voi muodostua läpi elämän jatkuvaksi. Annikki Harjumäki on yksi heistä. Hän liittyi partioon 50-luvun lopulla, kun Töysään perustettiin Tohnisen Tytöt -lippukunta Tämä harrastus on seurannut mukana läpi vuosien aina tähän päivään saakka. Eivät ne harrastukset suinkaan tähän lopu. Toinen pitkään jatkunut harrastus on sukututkimus, ja sitä hän on myös opettanut Autere- opistossa jo yli kaksikymmentä vuotta. Kolmas harrastus on opiskelu. Kaipa Harjumäkeä voisi kutsua ikiopiskelijaksi. Hän päätti eläköitymisen jälkeen satsata vähän historiaan, joka oli hänen pääaineensa hänen valmistuttuaan yliopistosta 60- luvun lopussa humanististen tieteiden kandidaatiksi ja myöhemmin filosofian kandidaatiksi. Eläköitymisen jälkeen hän päätti satsata vielä vähän lisää historiaan. Filosofian lisensiaatin tutkinto valmistui vuonna 2018. Nyt on sitten aikaa paneutua perusteellisesti sukututkimusasioihin ja nykyisen kotitalon historiaan. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Pitkä ura ammattikoulussa Mäntän ammattioppilaitoksesta eläköitynyt Harjumäki valmistui aikoinaan historian opettajaksi ja aloitti opettajanuransa Munkkiniemen yhteiskoulussa heti valmistuttuaan. Eliittikouluna jo siihen aikaan tunnettu koulu oli oikea unelmapaikka nuorelle kunnianhimoiselle opettajalle ja siitä olisi voinut tulla pidempiaikainen työ, mutta kohtalo päätti toisin. –  Ei opettajan homma ollut alun perin mikään itsestäänselvyys. Harkinnassa oli muitakin aloja, mutta lopulta valinta kohdistui Tampereen yliopistoon, jossa aloitin opiskelut vuonna 1965 ja siitä saakka olen opiskellut, kertoo Harjumäki. Vuonna 1980 Harjumäen perhe muutti Halliin miehen työn perässä. Annikki piti ensin vuoden virkavapaata ja aikoi sen jälkeen mennä takaisin opettamaan Helsinkiin. Perhe ehti kuitenkin kiintyä niin paljon maalla asumiseen, ettei paluuta pääkaupunkiseudulle ollut. –  Rehellisesti sanottuna en silloin olisi uskonut, että minusta tulisi lähes 30 vuodeksi ammattikoulun opettaja. Niin siinä kuitenkin kävi ja opettaminen siellä oli aika tavalla erilaista kuin sellaisessa koulussa, jossa koko opetus tähtäsi ylioppilaskirjoituksiin. Ammattikoulussa opettamiseen liittyi huomattavan paljon sosiaalista elämää ja se on paitsi antanut paljon, myös opettanut opettajaa, vakuuttaa Harjumäki. Vaikka hän on ollut eläkkeellä jo vuosia, ei hän suinkaan ole unohtanut entisiä oppilaitaan. Vielä kuluvan syksyn aikana ilmestyy antologia, johon on koottu hänen entisten oppilaidensa kirjoituksia vuosikymmenten varrelta. ”Varhaiseen lapsuuteeni liittyy aika paljon tragediaa.” Annikki Harjumäki