Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kuusi vuotta Japanissa opetti uudenlaista työkulttuuria ja toi paljon ystäviä – Ilman japaninkielen taitoa ei maassa kuitenkaan pärjää

Kuusi vuotta sitten Mänttä-Vilppulan seurakunnan kanttori Hanna Penttinen eli jännittäviä aikoja. Hän oli hiljattain muuttanut pienestä suomalaisesta kaupungista Tokion suurkaupungin humuun. Joka paikassa oli paljon ihmisiä ja tungosta, hälinää ja vilinää. Suomen hiljaisuuden jälkeen äänekkäämpään kulttuuriin tottuminen vei aikaa. Lisähaastetta uudessa kotimaassa toi myös kieli, joka oli opittava, jotta Penttinen pystyi tekemään työtään Tokiossa. – Ensimmäiset kaksi vuotta olin lähes luku- ja kirjoitustaidoton. Ne vuodet kuluivat kielen opiskelussa, jotta pystyin puhumaan ja ymmärtämään japania sen verran, että tulin kielitaidollani toimeen arkipäivän tilanteissa, Penttinen kertoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Penttisen mukaan Japanissa puhutaan ja opiskellaan kouluissa englantia, mutta virastoissa, pankeissa sekä muissa virallisissa asiakaspalvelutilanteissa puhutaan aina japania. – Kielen oppiminen oli työlästä, mutta sain pidettyä pääni pinnalla kielitaidollani, Penttinen toteaa. Penttinen lähti Japaniin vuonna 2013 Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen lähettinä. Hänen tehtävänsä Japanissa oli musiikkityötä, hän soitti jumalanpalveluksissa ja konserteissa, työskenteli lasten kanssa ja oli mukana työryhmässä, joka teki virsikirjan lisävihkoa. – Kristinusko on Japanissa vähemmistö. Kristittyjä on siellä noin 0,7 prosenttia väestöstä ja evankelis-luterilaisia vielä vähemmän. Kristityt ovat kuitenkin Japanissa turvassa, Penttinen kertoo. Japanin valtauskonnot ovat buddhalaisuus ja shintolaisuus, mitkä Penttisen mukaan näkyvät siellä toiminnassa ja kulttuurissa monissa yhteyksissä. Ja vaikka kristityt ovat Japanissa turvassa, saattaa kristityksi kääntyminen aiheuttaa perheiden sisällä ristiriitoja. – Valtauskonnoissa perheen vanhimmalla pojalla on velvollisuuksia vanhempien hautajaisten järjestelyssä. Koska hautajaiset vietetään Japanissa perinteisesti buddhalaisten menojen mukaan, ne saattavat nostaa ristiriitoja perheissä esiin, mikäli järjestelyistä vastaava perheenjäsen on kääntynyt kristityksi, Penttinen sanoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Suomessa ja Japanissa on Penttisen mukaan paljon samaa, mutta myös paljon eroja. Yksi merkittävä ero on se, että Japanissa on vahva ryhmäkulttuuri, kun Suomessa taas korostetaan yksilöä. Japanissa usein ajatellaan, että ryhmän etu on yksilön edun edellä. – Hierarkiaa Japanissa on enemmän kuin Suomessa ja japanilaiset noudattavat heille asetettuja sääntöjä sekä opittuja tapoja melko tiukasti, Penttinen kertoo. Työkulttuuri ja -rakenteet ovat Japanissa hyvin erilaiset kuin Suomessa. Esimerkkinä Penttinen kertoo, että Japanin seurakunnissa vain pastorit saavat palkkaa. Myös työtä kuin työtä kunnioitetaan paljon ja sitä tehdään sitoutuneesti. Penttisen mukaan japanilaiset haluavat tehdä työnsä aina mahdollisimman hyvin. – Japani on suorituskeskeinen yhteiskunta. Tietyllä tavalla työntekijästä tulee yhtiön omaisuutta, jolla ei ole yhtä paljon omaa sananvaltaa kuin esimerkiksi Suomessa suomalaisilla työntekijöillä. Työpäivät ovat ympäripyöreitä sekä vapaita ja lomia on vähän, Penttinen sanoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kuuden vuoden aikana Penttiselle tuli japanilainen arki tutuksi ja hän sai maasta paljon elinikäisiä ystäviä itselleen. Hän koki, että Japanissa ihmiset ottavat toisensa huomioon paremmin kuin Suomessa ja ihmiset olivat asiallisia sekä kohteliaita toisiaan kohtaan. – Jos nyt lähtisin Japaniin uudestaan, tietäisin etukäteen paremmin millaiseen paikkaan menisin. Nyt olen kuitenkin palannut tänne ja katson, miten elämä vie täällä eteenpäin, Penttinen päättää.