Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

KMV-lehti 30 vuotta sitten: Vilppulan kunta ja seurakunta riitelivät Pohjaslahden maa-alueista – ”Pidän arveluttavana, että kirkko toimii liiketaloudellisin periaattein”

Seurakunta omisti Pohjaslahdella Vilppulan kehittämissuunnitelman kannalta muutamia keskeisiä alueita. Näitä olivat 1,3 hehtaarin Pappilanpelto ja 5 hehtaarin metsäpalsta Heikintuvasta Tarjanteen rannalla. – Kunta myy, vaihtaa ja vuokraa maata kuntien, puutavarayhtiöiden, maanviljelijöiden ja yleensä kaikkien maata omistavien yksityisten ja yritysten kanssa. Hankalinta on tehdä maakauppoja seurakunnan kanssa, Vilppulan kunnanjohtaja Jorma Kilpeläinen valitti. – Hinta-arvioiden erot maa-alueista ovat satojatuhansia markkoja. Seurakunnan pitäisi muistaa, että Pohjaslahti ei ole Vantaa tai edes Riihimäki. Se ei ole edes Vilppulan keskusta, Kilpeläinen toteaa. Seurakuntayhtymän talouspäällikkö Leena Virkkala oli saanut myönteisen kuvan Vilppulan kunnan kanssa käydyissä keskusteluissa. Hänen mukaansa erot jäivät hyvin pieniksi. – Jos seurakunta hukkaa maa-alueitaan, niin se on pakotettu nostamaan kirkollisäyriään. Rakennusten hoito maksetaan pääasiassa metsätuloilla, Virkkala perusteli. – Seurakunta ei näytä voivan tehdä yleisen edun mukaisia päätöksiä. Tämä on kummallista, sillä seurakunta tarvitsee sieluja siinä missä kuntakin. Myös periaatteessa pidän arveluttavana, että kirkko toimii vain jyrkästi liiketaloudellisin periaattein, Kilpeläinen kyseenalaisti. – Meidän yhteinen hyvämme on erilainen kuin kunnan. Seurakunta ei ole yleishyödyllinen laitos. Kunta saa sitä paitsi valtionavustuksia, seurakunta ei. Seurakunnalla on paljon rakennuksia ja henkilökuntaa. Eikä kunnan ja valtion verojen maksuilta voi välttyä, Virkkala vastasi. Vilppulan kunta joutuisi kunnanjohtajan mukaan pyytämään 50 000-70 000 markkaa pohjaslahtelaisesta 2 000 neliön tontista, jos se suostuisi seurakunnan vaatimuksiin. Hinta olisi kaksinkertainen Vilppulan keskustaan verrattuna. – Jos syrjäkylien asuttamista pidetään tärkeänä, niin seurakunnan vaatimukset kariuttavat ne hankkeet. Kunnan kanta on, että maaseudun rauhaa haluaville ihmisille on järjestettävä mahdollisuus rakentaa maaseudulle kohtuuhintaan, Kilpeläinen pohtii. – Totta kai seurakunta haluaa kehittää Pohjaslahtea. Jokainen kauppa on neuvottelun tulos. Arvostuseroja jäi, kun kunnan puolesta yksi mies ja seurakunnalta kaksi miestä arvioivat maa-alueita, Virkkala puolusti. – Pitää muistaa, että näissä asioissa on aina kyse ennakkotapauksesta. Jos kunta maksaa ylettömiä, seurakunnalle, sen on maksettava yhtä paljon myös muille maanomistajille, Kilpeläinen toteaa.