Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Raili Rannikon maalaus Karjalan kaivatut syreenit

Raili Rannikon teoksen nimi on Karjalan kaivatut syreenit . – Se on maalattu vuonna 2012. Teoksen aihe on Karjalan Kaukolasta, Ahoniemen kylästä Kok`salmelta, joka oli äitini kotipaikka, kertoo teoksensa tarinaa Raili Rannikko. Rannikko on itse käynyt Kaukolassa 3 kertaa yhdessä sukulaisten kanssa. Matkat olivat niin sanottuja kotiseutumatkoja, joita järjestettiin paljon varsinkin 1990-luvulla. – Ensimmäisellä kerralla äiti piirsi meille lapsille kartan, jossa oli kotitiet merkitty. Kartassa oli myös rakennusten paikat ja puutarhan kasvien sijainti. Hyvin osattiin perille pihalle. Yli 50 vuoden jälkeen suku oli juurillaan ja syreenit kukkivat. Rannikosta tuntui ihmeelliseltä, että syreenit olivat hengissä ja voivat hyvin. Käki kukkui niin kuin Karjalassa pitääkin. – Luonnon vihreys sinä keväänä oli huikaiseva. Siellähän on paljon lehtometsiä. Myös kasvivalikoima oli näin puutarhurin silminkin nähtynä valtava. Sieltä löytyi näsiöitä, lehmuksia valko- ja keltavuokkoja ja vaikka mitä, muistelee Rannikko. Rannikko kertoo, että entisistä rakennuksista olivat vain sokkelit jäljellä. Tässä teoksessa näkyvät asuinrakennuksen sokkeli ja rappukivi. Pellot olivat vielä peltoja, tosin paikoitellen jo metsittymässä. – Venäläiset olivat laiduntaneet siellä lehmiä joskus takavuosina. Nyt oli hiljaista ja rauhallista. Joitakuita venäläismiehiä oli kalastamassa ukin entisillä kalavesillä. Kaikki on jäänyt rajan taakse ja kaipuukin tuntuu periytyvän. – Meillä kotona Ruovedellä puhuttiin usein Karjalasta, joskus se tuntui toistolta, mutta kun äiti ei ole enää kertomassa Karjalan asioita, niin nyt niitä kaipaa. Taulu on maalattu öljyväreillä valokuvasta 2012 Rannikon äidin kuolinvuonna surutyönä. – Evakkomatka Karjalasta viimeisen kerran oli juhannusviikolla ja äitini oma matka päättyi juhannuksena 2012, muistelee Rannikko. Raili Rannikko kuuluu Mäntän taideseuraan, Ruoveden taideyhdistykseen ja Ylä- Hämeen taiteilijaseuraan. Maalausharrastus alkoi vuonna 2009. Hän on käynyt työväenopistokursseilla sekä maalausleireillä ja Mäntän taideseuran monipuolisella kurssitarjonnalla oppia saamassa. Nyt Ranikolla on 12. vuosi meneillään. Öljyväreillä maalaaminen on kaikkein mieluisinta, mutta myös akryyleillä ja pastelliväreillä on töitä syntynyt. – Näyttelyitä on matkan varrella pidetty yksin ja yhdessä. Maalaan pääsääntöisesti talvikaudella. Kesällä on puuhaa puutarhassa ja muuta kiirettä. Hyvin suuri osa töistäni on luontoaiheisia. Olen kuitenkin tehnyt myös nykytaidetta vaihtelevalla menestyksellä. – Näitä Karjala-juttuja on ollut paljon lehdissä, mutta jokaisella omat tuntemukset asioista. Suruun ei ollut muuta apua kuin uuden rakentaminen ja armoton työnteko, miettii Raili Rannikko.