Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Menikö viesti perille?

Elokuussa kävin Järvenpäässä, Kirkon koulutuskeskuksen tiloissa, oppimassa uutta viestinnän ja vuorovaikutuksen saloista. Kolmen koulutuspäivän aikana me kurssilaiset opimme yhtä ja toista hyödyllistä. Moni asia tuntui yksinkertaiselta, mutta harjoitteiden kautta ymmärsi, että yksinkertaiset asiat kannattaa tehdä huolella, koska niillä on iso merkitys arkiseen elämäämme. [On mahdotonta kiteyttää yhteen kolumniin kaikkea opittua, mutta muutama nosto kuitenkin itse kullekin ajateltavaksi.] Vuorovaikutus on aina yhteistä. Kun tapaamme toisia ihmisiä, on kohtaamisissa aina pieni tai iso ripaus improvisaatiota. Todennäköisesti jokainen kohtaamisen osapuoli haluaa pohjimmiltaan olla mukana hyvässä kohtaamisessa, eli lähtökohtaisesti kaikilla on sama tavoite. Kömpelö tapa viestiä, huonot sanavalinnat, kehonkieli tai muut vuorovaikutusta sekoittavat seikat voivat aiheuttaa sen, että emme ymmärrä toisiamme niin kuin yhteinen alkutavoite antaisi odottaa. Kehonkielen merkitys on valtava. Kurssilla opimme, että kun kärjistää kehonkielen vastakkaiseksi sanomisen sisällön kanssa, kanssaihminen kokee sanattoman viestin voimakkaampana. Kädet puuhkassa, katse kengissä, rintamasuunta ohi juttukaverista – siinä tilanteessa on turha yrittää väittää olevansa kiinnostunut siitä, mitä asiaa toisella on. Kukaan ei tiettävästi ole ajatustenlukija. Siksi meidän viestiessämme toisten kanssa kannattaa sanoa se, mitä toisen on tarpeen tietää. Tai ainakaan emme voi olla pettyneitä, jos keskustelukumppani ei ole osannut poimia rivien välistä kaikkea sitä, mitä olemme sinne jättäneet löydettäväksi. Selkeä puhe, ja tarvittavat asiat ymmärrettävästi kerrottuna. Näin varmistat, että toinen osaa poimia puheestasi tarvittavan. Mielenkiintoinen harjoite kurssillamme oli eräs parityöskentely. Ensimmäisessä pari aina ehdotti, jotain, johon piti vastata ”Joo, mutta…” eli tahdikkaasti lytätä toisen ehdotus. Seuraavaksi kaikkia toisen ehdotuksia pitikin kannustaen lähteä kehittelemään aloittaen puheenvuoronsa sanoilla ”Joo, ja …”. Tosielämässä kaikesta ei tarvitse innostua ja kaikesta olla samaa mieltä, mutta kaiken sanomisensa voi oppia ilmaisemaan mieluummin rakentavasti kuin lannistavasti. Minua ilahdutti huomata, että puhtaalta pöydältä alkaessa, vuorovaikutus pyrkii aina kohti yhteisen hyvän lopputulemaa. Ja silloinkin kun aiempi historia raskauttaa viestintää, se on useimmiten korjattavissa, kun korjataan vuorovaikutusta. Eli aina kun viestimme, meillä on mahdollisuus tehdä kohtaamisistamme hyviä. Toivottavasti ymmärsit, mitä yritin tällä kolumnilla sanoa.:)