Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Hyvä dekkari on myös hyvää kirjallisuutta

Anu Patrakka : Totuuden portaat , 280 s. Into, 2020. Totuuden portaiden juoni on kuin pienen portugalilaisen kaupungin kujat. Tapahtumiltaan synkkä, mutta uskottava tarina ponnistaa arjen keskeltä. Henkirikokset, niin säälimätöntä kuin se onkin, tuntuvat todellisilta juuri siksi, ettei niiden takaa suurta pahuutta löydy, vain heikkoutta, itsekkyyttä ja typeryyttä. Patrakan kertomana henkilöiden puutteet kasvavat tarinan edetessä ja konkretisoituvat pahuudeksi, sattumien ja olosuhteiden myötävaikutuksella. Portugalilaisen temperamentin ja elämänkulun kuvaus maustaa osin tositapahtumista alkunsa saanutta tarinaa. Henkilögalleriaa on, kuin Välimeren maiden perhepäivällisillä ja suhtautuminen elämään hieman no – mañana. Sympaattiseksi osoittautuva portviiniä siemaileva rikosetsivä Rui Santos selvittää rikoksia jo neljännessä dekkarissaan. Viihdyttämisen lisäksi dekkari saa miettimään maailmanmenoa. Tumman tarinan takaa kajastaa silti valo. Patrakan dekkari todistaa, että hyvä dekkari on myös hyvää kirjallisuutta. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Jyrki Erra : Lyijyvalkoinen , 448 s. Otava, 2020. Taidemaalari Michelangelo Merisi da Caravaggion (1571–1610) mestariteoksen ympärillä rakentuva taidedekkari etenee alusta asti notkeasti kuin italialainen pikkuroisto skootterilla. Tarinan käänteet ovat nopeita ja juoni mutkikas kuin sisilialainen hovietiketti, kerronnan rauha saa kuitenkin lukijan pysymään kyydissä. Maallikkokin ymmärtää tätä lukiessa, että klassinen kuvataide kantaa merkityksiään eri tavoin kuin nykytaide. Dekkari on rakennettu todellisuuden ympärille, mutta harkitun taitavasti. Vuonna 2016 uutisoitiin Suomessakin, että Caravaggion kadonnut mestariteos löytyi Ranskan Toulousen liepeillä sijaitsevan talon vintiltä. Teoksen Judit leikkaa Holoferneen pään irti arvon arveltiin olevan 120 miljoonaa euroa. Asiantuntijat uskovat, että teos on maalattu vuosien 1600–1610 välillä. Teoksen arvellaan kadonneen noin sata vuotta maalaamisen jälkeen. Caravggio maalasi dramaattisia, isokokoisia töitä pyhimyksistä ja muista uskonnollisista aiheista. Hänen tummasävyisissä töissään on erityisen mestarillista valon ja varjon käyttö sekä ihmisen ihon ja lihaksiston kuvaaminen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Outi Hongisto : Veljet – Amir , 336 s. Myllylahti, 2020. Lapsena leikitään rovea ja polea ja näihin rooleihin voi tietenkin päätyy myös aikuisena ja lisäksi saman perheen jäsenet. Kirjallisuudessa ja elokuvissa asetelma ei ole harvinainen, siinä kun saa kertalaakilla kaksi jännitettä, veljesten välisen ja rikollisen ja poliisin välisen. Pääosassa ovat pakistanilaislähtöiset veljekset Younas ja Amir. Kirja on dekkarisarjan avausosa. Uskottavaa tässä notkeassa dekkarissa on paljon, paikasta lähtien. Espoo tuntuu sopivan kansainväliseltä paikalta näille tapahtumille. Näkökulma lähtee arjesta ja totta lienee sekin, että poliisiksi ponnistellaan tietoisesti, mutta rosvoksi usein ajaudutaan. Vanha kansahan sanoo: ”Piru kyllä keksii toimettomille käsille tekemistä.” Maahanmuuttajaveljesten kuvaus ja upotus suomalaiseen yhteiskuntaan on onnistunutta. Amirin tunteiden kuvaus on jopa vaikuttavaa. Samalla on todettava, että juonen kyllä arvaa heti. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Joonas Konstig : Vaaran vuodet , 315 s. WSOY, 2020. Konstig on tehnyt sanallisesti sen, mitä SF-filmituotanto teki aikoinaan filmille, ainakin sellaisiin tunnelmiin pääsee heti. Kirjan aloitus ja lopetus ovat näin ajatellen todella sopivat. On Helsinki keväällä vuonna 1945. Se on Suomi, jota ei noita aikoja kokematon pysty kuvittelemaan kunnolla todeksi. Se on maa, jossa itäisen naapurimaamme valvontakomissiolla on paljon valtaa ja taustalla vaikuttaa vahvana vallankumouksen uhka. Kirjan väitetään perustuvan tositapahtumiin, mutta kuinka pitkälti ja miltä osin, sitä on vaikea arvioida. Fiktiona tämä tuntuu uskottavalta ajankuvalta toisen maailmansodan jälkeisestä Suomesta. Tarinassa on veljekset. Aarne on entinen kaukopartiomies, joka rakentaa englantilaisen vaimonsa kanssa uutta elämää sodan viemän tilalle. Pikkuveli Hugo taas on Valtiollisen poliisin etsivä, joka on viettänyt sodan vankilassa kommunistina. Satamasta löytynyt ruumis pakottaa vastakkain kaksi menneisyyden toisistaan erottamaa veljestä. Murhatutkimukset johtavat poliittisten fanaatikkojen ja kansainvälisen vakoilun maailmaan, jossa mikään ei ole sitä miltä näyttää. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Ville Kaarnakari : Varjo , 350 s. Minerva, 9/2020. Ennakkotietojen mukaan Varjossa on salainen osasto, joka käyttää voimaa, Mats Hemming, jota kukaan ei virallisesti tunne tai tunnusta. Kaarnakarin aiempia kirjoja on kehuttu sotilastrillereiksi. Varjon asetelmassa on paljon samaa, kuin kioskikirjallisuutena tutuksi tulleissa Remo-kirjoissa, joissa ex-poliisista tulee salainen epävirallinen ase kansallisia uhkia vastaan. Mielenkiinnolla odottaa, miten onnistuu suomalainen versio aiheesta. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Dekkari on rakennettu todellisuuden ympärille, mutta harkitun taitavasti.” Ali Heikkilä