Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Tehtaanjohtajan ura alkoi mansikkamaalta

Mäntässä jo pian 27 vuotta asuneesta Kari Karttusesta ei alun perin pitänyt tulla paperi-insinööriä. Suunnitelmissa oli alkaa lukemaan kemiaa ja valmistua jossain vaiheessa kemian opettajaksi. Suunnitelmat olivat jo niin pitkällä, että opiskelupaikkakin oli hankittu, mutta sitten kuvaan astui sattuma tekniikkaa opiskelevan pikkuserkun muodossa. Ei kuitenkaan mennä tähän vielä tässä vaiheessa, vaan aloitetaan ensimmäisestä työpaikasta, josta maksettiin ihan oikeaa palkkaa. Karttunen on kotoisin kaivospaikkakuntana tunnetusta Outokummusta. Hän kävi siellä koulunsa ylioppilaaksi saakka. – En jaksa muistaa ihan tarkkaan vuosilukua, kun olin ensimmäisessä palkallisessa työpaikassani. Se oli kuitenkin joskus yläasteen loppupuolella ja työmaana oli mansikkapelto. Olin siellä samaan aikaan pikkusiskoni kanssa, mutta en kyllä yhtään muista kuinka paljon sain sieltä palkkaa. Tärkeämpää kuin palkan määrä, oli se kun sai omaa rahaa, aloittaa Karttunen. Vuonna 1985 hän muistaa olleensa kesätöissä paikallisessa rakennusliikkeessä, jossa hän teki kaikkea mitä eteen tuli. Seuraavana kesänä ylioppilaaksi pääsynsä jälkeen hän työskenteli paikallisessa konepajassa ja teki siellä erilaisia asennushommia sekä toimi myös työkaluvaraston hoitajana. – Jo lukion loppupuolella minua alkoi kiinnostaa yliopisto-opiskelut. Olin aika hyvä matemaattisissa aineissa ja varsinkin kemia ja fysiikka kiinnostivat kovasti. Olin jo pyrkinyt ja päässyt sisään useampaakin paikkaan opiskelemaan kemian opettajaksi, mutta sitten tuli suunnitelmiin muutos, muistelee Karttunen. Hänen teekkari pikkuserkkunsa tuli ylioppilaskesänä vierailulle ja sai houkuteltua Karttusen hakemaan tekniseen yliopistoon Otaniemeen. Hän hommasi vielä pääsykoemateriaalia ja kertoi houkuttelevasta teekkarielämästä ujolle maalaispojalle. Karttunen innostui, haki ja pääsi sisään ja alkoi opiskella puunjalostustekniikan laitoksessa Otaniemessä. – Ala, johon sittemmin päädyin, ei ollut minulle ennakkoon tuttu. Itse asiassa minulla ei ollut siitä mitään käsitystä. Alussa oli kaksi vuotta perusopintoja ja sen jälkeen erikoistuin paperiin ja selluun. Täytyy tunnustaa, että tuli sitä teekkarielämääkin vietettyä, kertoo Kari Karttunen pilke silmäkulmassa. Ensimmäisen kesätyöpaikkansa tekniikan opiskelijana hän löysi Saksasta. Hän oli kesän töissä sahalla Trierin lähistöllä ja ihastui paikan kauneuteen. Toisen opiskeluvuoden jälkeen hän päätti käydä välissä armeijan, josta jäi myös mieleen hyvät muistot. Hän kävi Haminassa RUK:n ja toimi samassa paikassa hetken myös kouluttajana ja jatkoi sen jälkeen opiskelujaan. –Ennen armeijaa olin ollut edellisenä kesänä töissä Tervasaaressa paperikone seiskalla, joka oli minulle ensimmäinen kokemus paperiteollisuudesta. Toimin silloin prosessin hoitajana ja olin pituusleikkurilla ensin apumiehenä ja loppukesästä pääsin jo ajamaan sitä, muistelee Karttunen. Hän palasi vielä armeijan jälkeen kesätöihin samaan paikkaan ja teki silloin vuoromestarin hommia. Sitä seuraavana kesänä vuoromestarin työt jatkuivat Kaipolassa. Tässä vaiheessa ei pian valmistuvalla diplomi-insinöörillä ollut vielä mitään hajua Mäntästä. Diplomityönsä hän teki Stora Enson Kaukopään kartonkitehtaalle. – Valmistumiseni jälkeen tein vähän aikaa assarin hommia yliopistolla, mutta aika pian tulin Mänttään. En edes hakenut tänne, vaan minut kutsuttiin haastatteluun, muistelee Karttunen vuonna 1994 tapahtunutta Mänttään tuloaan. Hän aloitti tehtaalla kehitysinsinöörinä. Sen jälkeen hän on toiminut muun muassa tuotantopäällikkönä ja useissa muissa tehtävissä. Organisaatio on hänen aikanaan muuttunut useamman kerran. Vuodesta 2011 Karttunen on toiminut Mäntän tehtaan johtajana. – Täytyy tunnustaa, että tehdas on minulle erittäin tuttu. Samalla voi kyllä todeta, että aika on kulunut todella nopeasti. Erikseen pitää myös mainita, että olen viihtynyt paikkakunnalla erittäin hyvin. Syntymäpaikkani Outokumpu on suurin piirtein samankokoinen paikka kuin Mänttä-Vilppula ja se on minulle juuri sopivankokoinen paikka. – Kun opiskelin Otaniemessä, odotin koko ajan, että pääsen pois siitä vilskeestä. Täällä Mäntässä ihastuin ennen kaikkea tähän vesistöön lähellä keskustaa. Veneily onkin ollut minulle alusta saakka todella rakas harrastus. Ne, jotka ovat asuneet täällä koko ikänsä, eivät välttämättä edes tajua, miten upeat maisemat täällä on. Myös kaikki palvelut ovat huippuhyvät kaupungin kokoon nähden, päättää Kari Karttunen.