Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Ehkä jonain päivänä

Riparin startti-illassa lauloimme Juha Tapion laulua Mitä silmät ei nää . Kertosäkeen loppu kuuluu: ”…ehkä tänään, joku löytää taivaan.” Poikaporukka kiherteli laulun loputtua, kun tajusi ehkä -sanan merkityksen. ”Tai ehkä ei”, kuulin poikien spekuloivan. Pointsit pojille. Tämä on tekstinlukutaitoa osuvimmillaan! Ensi sunnuntain aihe kirkkovuodessa on Jeesus herättää uskon . Heprealaiskirjeessä löytyy timanttinen kiteytys tuolle otsikolle: ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” Usko on siis varmuuden jalustalta poisastumista. Äkkiseltään tämä asetelma saattaa vaikuttaa hoopolta ja naiivilta. Että onpa tuo usko hölmöä, koska toimitaan sellaisen oletusketjun varassa, joka jo itsessään irtisanoutuu varmuudesta. Kuka nyt ehdoin tahdoin tarttuisi sellaiseen, mikä on oman todistuksensakin mukaan toiveajattelua, ja jossa katsellaan sitä, mitä ei vielä voi nähdä. Naiiviutta jollain tapaa, mutta ei kuitenkaan hoopoa tai haihattelua. Tuo mainittu Heprealaiskirjeen kiteymä on jotain muuta. Usko on sen totena pitämistä, joka vaikuttaa parhaalta mahdolliselta kuvalta tästä maailmasta. Eikä se ole passiivista toteamista, vaan todeksi elämistä. Aktiivista toimijuutta. Aikaansaavaa. Ensin pienellä tasolla arkea muuttavaa, ja lopulta makrotasolla maailmaa muuttavaa. Totena pitäminen on todeksi tekemistä. ”Sen näkemistä, mitä ei nähdä.” Usko on siis visionääristä. Kuva, jota Jeesus evankeliumeissa välittää, ei stemmaa. ”Tätäkö tää on?” olisi lannistunut reaktio. Heprealaiskirjeen valossa reaktio voisi kuitenkin olla: ”Tässä ei ole vielä kaikki!” ”Mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää, totuutta etsii kestävää… ehkä tänään joku löytää taivaan.” Ehkä rippikoulun myötä pojat harjaantuvat tekstilukutaidossa entisestään ja osaavat myöhemmin asettaa viimeisen lauseen osaksi kertosäkeen kokonaisuutta. Ehkä -sana voisikin tässä asiayhteydessä osoittaa sitä, että usko on kasvua, liikettä ja elämää. Se johdattaa eri ihmisiä eri pituisia reittejä kohti kirkkaampaa ymmärrystä Jumalasta. Ehkä sitten jonain päivänä viimeinenkin löytää Taivaan? Kirjoittaja on Mänttä-Vilppulan seurakunnan seurakuntapastori.