Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Valtuuston puheenjohtaja osti ensimmäisellä tilillä CD-mankan - Marika Ala-Herttuala on aina suhtautunut työhön vakavasti

Mänttä -Vilppulan kaupunginvaltuuston tähänastisista puheenjohtajista nuorin täyttää lähiaikoina tasavuosia. Tämä juttu ei kuitenkaan ole mikään syntymäpäivähaastattelu. Nyt puhutaan elämästä, johon lähes kaikilla terveillä ihmisillä liittyy olennaisena osana työ. Punaisena lankana on se ensimmäinen työpaikka, josta on saanut palkkaa. Marika Ala- Herttuala on muuten ensimmäinen tässä juttusarjassa mukana ollut henkilö, jolla on haastatteluun tulleessa mukana kansio, johon on koottu kaikki hänen saamansa työtodistuksen aikajärjestyksessä. – Olen syntynyt 21. joulukuuta vuonna 1980 täällä Mäntän sairaalassa. Minulla on vuotta vanhempi isoveli ja viisi vuotta nuorempi pikkuveli sekä vielä kuusitoista vuotta nuorempi velipuoli. – Lapsuudesta on ehkä kaikkein päällimmäisenä jäänyt mieleen, ettemme olleet koskaan missään hoidossa, koska äiti oli perhepäivähoitaja. Myös kavereita oli paljon ja paljon myös leikittiin, Ala-Herttuala aloittaa. Suuri suku Koulunkäynnin tyttö aloitti Kukkaronkiveltä ja pian sen jälkeen perhe muutti Virtasalmentielle omakotitaloon. Lapsesta saakka on kuvaan kuulunut myös suuri joukko sukulaisia. Niin Vilppulasta kotoisin olevalla isällä kuin Jämsästä kotoisin olevalla äidillä on suuri suku. Tätiä, setiä ja serkkuja on suuri määrä ja molempiin sukuihin on pidetty yhteyttä. – Kotitöitä en muista lapsena juurikaan joutuneeni tekemään, mutta ei meillä myöskään makseltu mitään viikkorahoja. Taisin minä itse jotain pikkuhommia tehdä, mutta koskaan ei varsinaisesti komennettu tekemään mitään kotiaskareita, Ala-Herttuala muistelee. Pienen tytön koulutie sujui varsin mukavasti. Ensin neljä ensimmäistä vuotta Länsi- Koskelan koulussa, kaksi seuraavaa Savosenmäessä ja sieltä Mäntän koulukeskukseen, josta hän valmistui ylioppilaaksi. Lukiosta miettimisaikaa – Muistan hyvin, kuinka ysiluokalla pohdin, mitä isona haluaisin tehdä. Ei tullut oikein muuta mieleen kuin lähteä lukioon hakemaan kolme vuotta lisää miettimisaikaa. Tähän päätökseen vaikutti varmaan aika paljon myös se, että parhaat kaveritkin jatkoivat lukioon, Ala-Herttuala kertoo. Koulussa hän muistaa olleensa kiltti, tunnollinen, ujo ja kova jännittämään. Mitään suuremmin kuohuvaa teini-ikää hän ei muista kokeneensa. Mukaan tähän aikaan mahtuivat toki normaalit kokeilut, mutta ei mitään järisyttävää. On tullut aika kaivaa esiin ensimmäinen työtodistus vuodelta 1995. Työnantajana oli Ahlströmin pumpputehdas ja kyseessä oli tonnin kesätyökampanja. Ensimmäinen tili meni CD- mankkaan – Menimme töihin yhdessä kaverini Heidin kanssa ja saimme päälle oikein haalarit, jotka tietysti olivat mahdottoman isot. Mieleen on jäänyt myös se, kuinka saimme pakkausten avaamista varten käyttöömme puukot. Se tuntui tosi hienolta. Siitä siis sai tonnin, ja siitä suuri osa meni ison CD- mankan ostamiseen. – Loput taisivat mennä Tampereelle suuntautuneella shoppailureissulla, jonne menimme junalla kaksistaan Heidin kanssa, Ala- Herttuala muistaa. Seuraavana vuonna avautui kesätyö Sarapuiston päiväkodissa. – Siitä kesätyöstä en paljonkaan muista. Olin aina ajatellut, että minä en ainakaan koskaan lähde työkseni lapsia hoitamaan, Ala- Herttuala kertoo. Tässä vaiheessa työtodistusmappi paljastaa, että seuraavana kesänä ei töitä löytynyt. Heti seuraavana vuonna kuitenkin tärppäsi. Sinä kesänä istutettiin ja kitkettiin parin viikon ajan mansikantaimia. – Se on jäänyt vahvasti mieleen, että siihen aikaan ainakin kaikki minun kaverini halusivat ehdottomasti päästä kesälomalla johonkin hommiin. En muista ketään, joka olisi omasta halustaan jättänyt kesätyöt väliin, Ala-Herttuala selvittää. Ylioppilas jatkoi lähellä Vuotta ennen vuosituhannen vaihdetta ylioppilaaksi kirjoittanut Ala-Herttuala oli kirjoitusten jälkeen kuukauden pätkän töissä Mannerheimin lastensuojeluliiton MLL:n leikkikentällä Länskän pihalla. Homma sujui mukavasti lasten kanssa, vaikka aikaisemmin oli tullut päätetyksi vähän toista. – Kaikista töistään voi minun mielestäni myös nauttia, eikä sen mitä kulloinkin teet, tarvitse olla mitään loppuelämän jatkuvaa työtä. Täytyy uskaltaa katsoa ja kokeilla monenlaisia hommia. Ei ole pakko jämähtää paikoilleen johonkin yhteen tiettyyn työhön, Ala-Herttuala vakuuttaa. Itse hän on elänyt pitkälti tämän ajatuksen mukaan. Ylioppilaaksi tulonsa jälkeen hän opiskeli tradenomiksi. Sen jälkeen on tullut suoritettua lähihoitajan tutkinto ja viime vuonna oli vuorossa kasvatustieteen perusopinnot. Parhaillaan on pohdinnan alla lisäopiskelu, ja yhtenä vaihtoehtona on varhaiskasvatuksen opettajan pätevyyden hankkiminen, mutta tämä ei ole vielä kiveen kirjoitettu. Monenlaista työtä Suuren osan tähänastista opiskeluistaan ja käytännössä kaikki työt Ala-Herttula on saanut tehdä omalla paikkakunnalla. – AMK- opiskeluihin liittyvän työharjoittelun sai suorittaa Kuvataideviikkojen palveluksessa ja se oli tosi mielenkiintoinen piipahdus. Seuraavana vuonna oli vuorossa työvoimatoimisto ja siellä asiakaspalvelu. Ilmeisesti onnistuin aika hyvin, koska minut palkattiin sinne töihin heti opiskelujen jälkeen ja pääsin aika pian työvoimaneuvojaksi, Ala-Herttuala muistelee. Siellä hän oppi sanojensa mukaan kohtaamaan ennakkoluulottomasti kaikenlaisia ihmisiä ja on koittanut pitää mielessään saamaansa opin. Hänellä itsellään on riittänyt tähän päivään asti erilaisia töitä niin mukavasti toimistotöiden, työllistämiseen liittyvien töiden, vanhusten ja kehitysvammaisten sekä tietysti lasten parissa tehden, ettei ole koskaan itse tarvinnut työvoimatoimiston palveluja. Politiikka vei Nyt toista kautta valtuustossa ja ensimmäistä kautta sen puheenjohtajana toimiva Ala-Herttuala kertoo lähteensä mukaan politiikkaan ammattiyhdistyksen kautta. Ennen sinne menoaan Ala-Herttuala oli ennättänyt töidensä kautta tavata jo hyvin monenlaisia ihmisiä, mutta politiikan ja valtuustotyöskentelyn myötä on joukko kasvanut vielä melkoisesti. 2010- luvulta eteenpäin lasten parissa työskennellyt Ala-Herttuala on pari viime vuotta ollut töissä Miinanhelmen päiväkodilla vuorohoitoyksikössä sekä määräaikaisessa 8 kuukauden varhaiskasvatuksen perheille suunnatussa hanketyössä. Syysloman jälkeen hän aloittaa päiväkodilla määräaikaisen sijaisuuden varhaiskasvatuksen opettajana päiväryhmässä. – Se, että olen mukana politiikassa juontaa juurensa Vilppulaan ja Suntilan Mirjaan . Hän pyysi minua Mänttä-Vilppulan JHL:n jäseneksi ja pian sen jälkeen hallituksen jäseneksi. Sitä kautta liityin nykyiseen puolueeseeni SDP:hen ja lähdin mukaan kuntavaaleihin, Ala-Herttuala kertoo. Hän liittyi Vilppulan TY:hyn ja sai pian yllätyksekseen kuulla, että hänen sukunsa kotitalossa Ala-Herttualassa oli 1900- luvun alussa järjestetty Suluslahden työväenyhdistyksen kokouksia ja hänen sukulaisiaan oli kuulunut puolueeseen. – Jos, jotain olen näistä vuosista oppinut, se on varmasti se, ettei tärkeitä päätöksiä pidä tehdä tunteella, vaan puhtaasti tosiasioiden perusteella. Vaikka, emmehän me päättäjät mitään robotteja ole, ja tunteet saattavat kuohahdella. – Asiallinen ja toisia kunnioittava keskustelu tulee olla päätöksenteossa läsnä. Päätöksentekijöiden tulee sisäistää erityisesti se, miten tärkeistä ja monien ihmisten elämään vaikuttavista asioista he ovat päättämässä, Maria Ala-Herttuala päättää.