Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Evankelistakoti vihittiin käyttöön 70 vuotta sitten juhannuksena – Muistolaatta kunnioittaa Aleksandra Kinnusta

Vilppulan Ajosjärven rantaan 1800-luvulla rakennettu vaalea talo on ehtinyt vuosien saatossa palvella lukuisia käyttäjiään. Pihlajamäkenä ja Pihlajarinteenä tunnetussa talossa on vuosikymmenien aikana asunut niin lääkäreitä, tuomareita kuin sotavarikon väkeäkin. Ensimmäinen lääkäri A.A. Branders asettui taloon asumaan vuonna 1896 ja hän aloitti talossa vastaanoton. Taloon saatiin myös paikkakunnan ensimmäinen puhelin vuotta myöhemmin. Useat eri piirilääkärit asuivat talossa vuoteen 1926 asti. Heidän jälkeensä taloon siirrettiin Tuomiokunnan arkisto ja talossa pidettiin tuolloin myös käräjiä. Sota-aikana talossa toimi Vilppulan kuormastovarikon esikunta. Sodan jälkeen talossa järjestettiin sotaleskille ompelu- ja modistikursseja. Paljon nähneen talon historiassa käännettiin uusi lehti, kun se sai uudeksi tehtäväkseen tuoda lepoa ja rauhaa naisevankelistoille. 1930- ja 1940-luvuilla naisevankelistat kiersivät taloista taloon eikä heillä ollut vakinaista kotia missään. He hoitivat taloissa kotia, lapsia, eläimiä ja veivät sanomaa eteenpäin. Evankelistojen terveyden ja voimien heiketessä, he eivät enää voineet korvata taloissa asumista työllään. Tuolloin evankelista Aleksandra Kinnunen huolestui todenteolla naisevankelistojen jaksamisesta ja terveydestä. – Kinnunen sairastui itse vakavasti, eikä hänellä ollut paikkaa minne mennä. Silloin hän totesi, että pitää perustaa koti, missä voi levähtää ja jakaa taakkaansa muiden samankokeneiden kanssa, kertoo Vilppulan evankelistakodin nykyinen johtaja Mervi Suominen . Kinnusen aloitteesta kokoontui 60 helluntaiherätyksen naisevankelistaa kokoukseen Seinäjoelle vuonna 1948. Kokouksen keskeiseksi asiaksi muodostui naisevankelistojen vanhuudenturvaan ja sairaudenhoitoon liittyvät kysymykset ja naisevankelistojen huoltojärjestelmän luominen ja siitä vastaavan elimen perustaminen. – Samassa kokouksessa syntyi ehdotus työkyvyttömiksi tulleille ja vanhoille naisevankelistoille tarkoitetun sisarkodin perustamisesta. Samana vuonna Kuopion veljespäivillä hanke hyväksyttiin, Suominen kertoo. Kinnunen etsi yhdessä evankelista Lydia Korven kanssa sopivaa paikkaa evankelistokodin perustamiselle. Se löytyi marraskuussa 1949 Vilppulasta, missä evankelistakoti toimii nykypäivänäkin. 13 asuinhuonetta käsittävä rakennus hankittiin pääosin vapaaehtoisten lahjoitusten turvin. – Talo maksoi siihen aikaan 1,2 miljoonaa markkaa. Ennen toiminnan aloittamista talossa tehtiin pientä remonttia ja juhannuksen 1950 talo avautui naisevankelistojen kodiksi, Suominen kertoo. Ensimmäiset vuosikymmenet evankelistat tekivät talon töitä, viljelivät juurikkaita, hoitivat eläimiä, pesivät pyykkiä ja lepäsivät. 1970-luvulla omaa kotia ei enää tarvittu sen alkuperäisessä tarkoituksessa, vaan siitä tuli kristillinen lepo- ja virkistyspaikka miehille ja naisille. – Paljon tämä talo on nähnyt itkua, naurua, lohdutusta ja rohkaisua. Nykypäivänäkin meidän arkemme on enemmän kuin juhlaa, Suominen toteaa. Tänä juhannuksen 70 vuotta täyttänyt evankelistakoti saa viettää useat pienet juhlat kulloinkin paikalla olevien ihmisten kanssa. Suominen kertoo heidän päätyneen useimpiin pieniin juhliin, kun isoja juhlia ei voitu pitää. –Ainakin neljät juhlat meillä on kesän aikana ja jokaisissa juhlissa on kakkua tarjolla, Suominen nauraa. Ensimmäiset juhlat vietettiin muistelun, yhdessäolon ja musiikin parissa juhannusaattona. Kesäaikaan evankelistakodilla on monenlaista toimintaa kesäpäivien merkeissä. Talvikausina evankelistakodissa tapahtuu vain viikonloppuisin. – Useimmiten ihmiset ovat täällä tapahtumien ajan. Joitakin yksittäisiä ihmisiä on lepäämässä pidempiä aikoja, Suominen sanoo.