Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kolumni: Riettalinnun valheen törky

Ei. Otsikko ei ole somehuutelua. Asialla on oululaisen tyttökoulun konservatiivis-isänmaallinen rehtori Leinonen , joka nimimerkki Vesurin takaa antoi kyytiä nimimerkki Hevoselle noin 60 vuotta sitten oululaisessa sanomalehdessä. Nimimerkki Hevosen takana oli radikaali, ”kulttuurikuikeloksi” Leinosen piireissä haukuttu nuori Erno Paasilinna , joka oli erehtynyt ravistelemaan pohjoisen kaupungin kulttuuripysähtyneisyyttä. Näin luen Matti Salmisen kirjallisesta Ernon elämäkerrasta (Into 2018). Paasilinnan pohjoisessa korvessa isättömänä kasvaneesta erikoisesta veljessarjasta Ernosta tuli suuri satiirikko ja kirjailija. Petsamon poika Erno eli sellaista elämää, josta sellainen syntyy. Hänen elämäkertansa nuorena kuolleesta Timo K. Mukasta todistaa kaunistelematta, miten viheliäistä on kirjailijan elämä Suomessa. Suosittelen sitä kaikille kirjailijanurasta unelmoiville. ”Hän sai kuulla kunniansa niin vasemmalta kuin oikealta.” Ernon esseet ovat terävästi kirjoitettuja, kertovat suuresta lukeneisuudesta ja eivät koskaan kumartele valtaa. Hänen kirjallinen tuotantonsa oli valtavan laaja sisältäen romaanin, esseitä, toimitustöitä ja lehtiartikkeleita. Se on uskomaton saavutus välttävällä kansakoulun päästötodistuksella. Saatuaan Finlandia-palkinnon esseeteoksestaan Yksinäisyys ja uhma Erno Paasilinnasta tuli aikansa vaikuttaja, joka esiintyi paljon julkisuudessa, usein ärsyttäen muitakin kuin tyttölyseoiden rehtoreita. Hän sai kuulla kunniansa niin vasemmalta kuin oikealta. Ernon esiintyessä televisiossa moni katsojakin koki, että nyt siellä riettalintu paiskoo valheen törkyä. Mutta on hänellä paljon kaltaisiani ihailijoita. Kuulun niihin, enkä pelkästään siksi, että Paasilinna julkaisi Kariston kirjallisena johtajana esikoisrunokokoelmani ja otti runojani Lappi-aiheiseen antologiaan kymmenkunta vuotta myöhemmin. Myös puhujana Erno oli häikäisevä. Minulla oli etuoikeus päästä muutaman kerran kuulemaan hänen puheitaan. Vaikuttavin oli Paltaniemen Hövelössä pidetty esitelmä Leinon 100-vuotisjuhlissa. Sitä istui pihanurmen tuolissa kuuntelemassa muun muassa Urho Kekkonen. Ella Eronen oli virittänyt tilaisuuden lausumalla Leinoa. Lausujan ääni kuului viereiselle lentokentälle laskeutuvan suihkukoneen mylvinnän läpi. Mutta ajatuksellisesti Ernon ääni oli vielä mittavampi: ”kulttuurikuikelo” löi legendaarisen sinivalkoisen äänen kirkkaasti.