Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Tulospalvelu

Uusi on taidemaalarista kiehtovaa

Taidemaalari Raimo Hohti on syntynyt Kymenlaakson Sippolassa. Aikoinaan työ paperiteollisuudessa toi hänet Jämsään. Taideura sai alkunsa Hohtin täyttäessä pyöreitä kymmenkunta vuotta sitten. – Olin jo pois työelämästä. Sain taidevälineitä lahjaksi ja menin työväenopiston kurssille. Niin jäin koukkuun maalaamiseen, Hohti kertoo. Hohti sai ensi alkuun osakseen ihmettelyä. –Miten sinä olet ruvennut maalaamaan, kun sieltä koneiden maailmasta tulet, moni kyseli silloin. Nyt ovat jo tottuneet ajatukseen. Taiteen Hohti kokee olleen sydämessään aina, mutta maalarinvuodet ovat saaneet sen puhkeamaan. Maalaamisen ja kirjoittamisen myötä hänellä on alkanut ihan toisenlainen elämä. – Taitaa olla erilaisempaa kuin eläkeläisellä tavallisesti. Ihmettelen itsekin, mistä tuli rohkeus päästää luovuutta valloilleen. Taisi puuttua ”itsesuojeluvaisto”. En uskaltaisi hypätä laskuvarjolla mutta näytän sisintäni tauluissa ja runoissa. Värit ja tarvikkeet levällään Työhuonetta taiteilija pitää kotonaan tyttären entisessä huoneessa tämän muutettua omilleen. – Kun se on oma tila, saan siellä rauhassa kehitellä aiheita. Kaikki värit ja tarvikkeet ovat levällään, kukaan ei niihin koske, ja niihin voi palata milloin vain. Itse siivoan sitten joskus. Maalauksia ripustan työhuoneen seinille. Joskus vieraat haluavat nähdä niitä, ja päästän heitä rojujen sekaan katsomaan. Hohti mieltää itsensä harrastelijaksi ja maalaa omaksi ilokseen. Yhden taulun tekemiseen kuluu keskimäärin kuukausi. Tärkeimmät aiheet ja inspiraation lähteet Hohtille löytyvät perhepiiristä. –Vaikka maalaan monenlaista, perhe on lempiaiheeni. Usein käytän valokuvia, sillä lastenlapset eivät pysy paikoillaan. Tekniikoista Hohti käyttää öljy- ja akryylivärejä. Hän pyrkii tekemään koko ajan jotain erilaista. –En yritä toistaa itseäni, vaan pyrin aina oppimaan jotain, mitä en vielä osaa. Se on kiehtovaa. Katson jokaisesta kohteesta, mitä siitä löytyy, en halua jämähtää paikalleen. Ehkä se johtuu siitä, että harrastus on sen verran tuore. Tai sitten olen vain utelias. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Hohti kuuluu Mäntän taideseuraan ja Koillisen Hämeen Kuvataideseura Värinään. Seurojen jäsenyys antaa hänelle muun muassa mahdollisuuden osallistua yhteisnäyttelyihin, joita Hohtilla on ollut lukuisia. –Kuten esimerkiksi tämä KMV-lehden käytävänäyttely. Kollegoilta saa hyviä vinkkejä. Opin heiltä koko ajan ja sanon sen reilusti. Maalaaminen voi yllättää Yhtenä tärkeimmistä töistään Hohti pitää maalausta, johon alkoi syntyä eri ikäisiä ihmishahmoja. Taulu on Kuhmoisten kirjastossa järjestetyn Ihmisen elinkaari -näyttelyn nimikkoteos, ja näytteillepano on Hohtin seitsemäs oma näyttely. –Kun aloin maalata, en tiennyt, mitä siitä teen. Sitten hahmot alkoivat syntyä kuin itsekseen. Siitä voin sanoa, että en tiedä, kuka sen kuvan varsinaisesti loi, mutta minun käsihän sen tietysti teki. Maalaaminen voi yllättää taiteilijan itsensäkin. Tämän on Hohti kokenut. –Taide on sellaista, että se on jokaisen ihmisen päässä. Yksi katsoo taulua, että se on hyvä, ja toinen sanoo, ettei se ole yhtään mitään. Kritiikkiä pitääkin tulla, muuten ei kehity. En kuvittele, että jokainen pitäisi samoista maalauksista, jokaisella on taiteesta oma näkemyksensä. Katsoja tekee taulusta itselleen taideteoksen.