Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Markku Leppänen: "Ensimmäisillä tileillä poliisina hankin käytetyn Sitikan"

Annetaanpa miehen itse kertoa tarinansa. –  Synnyin kohta 70 vuotta sitten pienviljelijäperheeseen Viitasaaren Soliskylän Rajalassa, Keiteleen rannalla. Sotarintamilla samoillut isäni tykkäsi, että poikia täytyisi olla apostolinen luku, vaan syntyipä vain kymmenen poikaa ja viisi tyttöä, joista kaksi veljeäni on sittemmin kuollut. Lapsuuden täytti armoton työ pelloilla, savotoissa ja kasvimailla. Vain osa oli varaa laittaa oppikouluun ja minusta tuli väliinputoaja, vastoin tahtoani. Lapsuutemme vilkkaat leikit tapahtuivat omatekoisilla vehkeillä – joskus räjäyttelimme salaa isän tulilankanalleja ja poljimme käyntiin hänen Douglas-moottoripyöräänsä. 60- luvulla virittelimme jo talon ainoaa mopedia, aloittaa Markku Leppänen . Kansa- ja kansalaiskoulun jälkeen vuonna 1967 Leppänen hakeutui vapaaehtoisena armeijaan. Kutsuntalääkäri ihmetteli arpia nuorukaisen ahavoituneessa ihossa ja kysyi, onko tullut tapeltua. Leppänen kertoi niiden syntyneen heinäpellolla. Heinät raapineet ihoa ja ladon kattonaulat päälaen ruville heiniä polkiessa. –  Varusmies- ja aliupseeripalveluksen jälkeen vuodesta 1970 vierähti kaksi vuotta Tarvaalan maanviljelyskoulun teknikkolinjalla tietoisena, ettei minusta koskaan tule maanviljelijää. Koulun jälkeen kesä kului maatalouskaupassa harjoittelijana mitättömällä palkalla ja vailla intoa myyntityöstä. Oli pakko alkaa miettimään uusia suuntia, jatkaa Leppänen. Poliisikoulun ovi tiukassa Kaupan pukuhuoneessa Leppänen löysi sattumalta poliisikoulun hakuilmoituksen, joka sytytti poltteen. Paikallinen poliisi ja entinen huipputason 10-ottelija Markus Kahma valmensi urheilua harrastavaa nuorukaista ja kertoili poliisin työstä. Talvella 1974 Leppänen haki kurssille, mutta tie katkesi pääsykokeisiin. Tentaattori totesi puutteiksi muun muassa alamitan 174 senttiä ja kansakoulupohjan, muistelee Leppänen. Hän päätti etsiä muita väyliä ja pian sellainen tuli eteen Helsingin poliisilaitoksen ylimääräisen kokelaskurssin muodossa. Sinne Leppänen valmistautui huolella. –  Tietoisena siitä, että ihminen lyhenee päivän aikana, varasin lääkärille aamuvarhaisen ajan. Nyt mitaksi tuli 175 senttiä. Lääkäri kirjoitti lausuntoon: Erittäin terve, reipas ja hyväkuntoinen. Naapurin pankinjohtajaisännältä, kaukopartiomieheltä majuri evp. Olavi Tantulta sain suosituskirjeen ja näin kurssitie avautui, muistelee Leppänen. Kokelaskurssi meni odotettua paremmin ja Leppäsen periaatteet paljastuivat jo opiskelun ensimetreillä. Niistä hän on sittemmin halunnut pitää kiinni kynsin hampain. –  Rautatieaseman poliisissa näin poliisien retuuttavan ja paiskovan suutaan soittavia humalikkoja. Ilmoitin poliiseille, etten valehtele, jos joudun todistamaan oikeuteen heidän tekemisistään. Palkkioksi sain murhaavia katseita. Aseman esimiehen esitellessä luennolla aseman toimintaa kysyin, miksi poliisit pahoinpitelivät asiakkaita. Siinä meni mies vaikean näköiseksi. Välitunnilla helsinkiläiset kurssilaiset tivasivat, kuinka voin olla poliisi, jos en hyväksy väkivaltaa. Vastasin, etten hyväksy laitonta väkivaltaa vaan laillisen voimankäytön. Tuossa vaiheessa monen poliisioikeudelliset periaatteet olivat Suomessakin yhtä pahasti hakusessa, kuin tämän päivän Yhdysvalloissa, kertoo Leppänen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Poliisin palkka alkoi juosta Tässä jutussa ei vielä ole juurikaan kerrottu kesätöistä ja rahasta. Tähän asti raha ei ollut liiemmin poltellut Leppäsen taskun pohjia, mutta poliisikoulusta eteenpäin alkoivat tienistit juosta. –  Kurssilla saimme jo palkkaa, mutta ensimmäisen ruhtinaallisen poliisipalkkani kesällä 1974 nautin Helsingin poliisilaitoksen kenttäosastolta. Tuo tili ja muutamat seuraavat tilit hupenivat Citroen ID-merkkiseen henkilöautoon, jonka luksustason keinutuolikyydistä nautiskelin parisen vuotta, muistaa Leppänen. Samaisella autolla hän muista myös saaneensa ylinopeussakot, ihan omaa tyhmyyttään. Poliisiuran alussa Leppänen joutui kolmeksi kuukaudeksi suurlähetystöpasseihin, niiden tallaaminen oli nuoresta poliisista paljon kauheampaa, kuin heinien polkeminen Rajalan heinäladoissa. Vasta valmistunut poliisi hakeutui pian kaupungin liikennepoliisiosastoon, suoritti miehistökurssin 1975 ja liikennepoliisista sai siirron Malmin järjestyspoliisiin kaksi vuotta myöhemmin, josta saman talon rikosryhmään 1978. Rikostutkinnassa vierähti seuraavat kymmenkunta vuotta ja työn ohessa Leppänen suoritti alipäällystökurssin vuonna 1984. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Päällystön kutsu kuului –  Ajatus päällystökoulutuksesta kauhistutti, mutta -80 luvun lopun loppuun palamisen ja siitä toipumisen jälkeen ajattelin jatko-opintojen olevan portti elämään. Pänttäsin vuoden -89 pääsykoemateriaalia hirvittävällä palolla. Yllätyksekseni pääsin sisään toiseksi korkeimmilla pisteillä, mikä nosti lamaantunutta itseluottamusta, kertoo Leppänen. Syyskuussa vuonna 1989 tuli eteen uusi este kielitaidottomalle Leppäselle, sillä päällystövirka edellytti ruotsin taitoja. Hän aloitti välittömästi kielen opiskelun kaikilla foorumeilla – kotona, oppitunneilla ruotsin kirjat nenän alla, lomilla kesämökin rantakallioilla ja Itäkeskuksen iltakoulussa. –  Toukokuussa 1990 suoritin Ruotsin peruskoulun kiitettävästi ja kielikokeen saman vuoden syyskesällä. Iltakoulun opettaja ei oikein ymmärtänyt oppimisvauhtiani. Kovin kauaa ei Leppäsen tarvinnut odottaa päästäkseen testaamaan tuoreita ruotsinkielentaitoja. Hänet kutsuttiin Porvooseen tutkinnanjohtajaksi ja vuoden 1990 kesäkausi nimitettynä tutkinnanjohtajana Porvoossa olikin antoisaa aikaa ja ruotsin kielitaito karttui. Maaseudun kutsu alkoi kuitenkin poltella yhä enemmän ja pian sopiva paikka tulikin eteen. Porvoossa ollessaan Leppänen päätti, ettei häntä haudata Porvoon kirkkomaahan. Hän haki Mäntässä avoinna olevaa virkaa ja sai nimityksen syyskuun ensimmäisenä päivänä 1990. Tämä työputki päättyi eläköitymiseen päivälleen 25 vuotta myöhemmin. –  Pari vuotta hoitelin poliisipäällikön virkoja Mäntässä ja Keuruulla kunnes poliisihallinnon uudistuksessa valtaosa poliisilaitoksista ja poliisipäällikön viroista lakkasi olemasta ja liikkuva poliisi fuusioitiin paikallispoliisiin, päättää Leppänen kertomuksen poliisiurastaan. Juttu jatkuu kuvien jälkeen. Opiskeluinto on säilynyt koko iän Tarina ei kuitenkaan vielä tähän. Aikuisopiskelua Leppänen on myöhemmin harrastanut työnsä ohella koko ikänsä. –  Aikuisopiskelu on ollut merkittävä osa minuuttani ja työhistoriaani ja se on pelastanut minut elämään vuonna 1988. Vuonna 1990 aloitin Mäntässä englannin opiskelun kaikilla foorumeilla ja pääasiassa itse opiskellen, aloittaa Leppänen. Vuonna 1999 ylemmät korkeakouluopinnot mahdollistettiin poliisissa. 50 opintoviikon täydennys- ja metodiopintojen jälkeen. Suoritin opintoja Tampereen hallintotieteelliseen ja Turun oikeustieteelliseen tiedekuntaan ja suoritin hallintotieteen maisterin tutkinnon vuonna 2000. Opiskelu- ja tutkimusinto kuitenkin jatkui ja poliisin tutkintasektorin laatukysymykset kiinnostivat. Aiheesta väitelleen poliisipäällikön teoreettinen tutkimus ei ollut antanut minulle minkäänlaisia vastauksia ruohonjuuritason laatuongelmiin. Lisensiaattitutkinnon suoritin poliisin tutkinnan laatukysymyksistä vuonna 2004. Opintojen jälkeen lukuinto on säilynyt ja maailmankuvakin muuttunut. Leppänen kertoo, että ei pidä unohtaa vaimoani Tuija Leppästä , jonka vein vihille 44 vuotta sitten. Hän hoiti kotiamme ja lapsiamme aina Mänttään tuloomme saakka, eikä koskaan asettunut poikkiteloin sen kummemmin opiskeluni suhteen, kuin muutoinkaan – joskus liiallisiin urheilu ynnä muihin harrastuksiini. Hän suoritti menestyksellä täällä hoitajan opinnot ja hoiti mänttäläisiä vuoteen 2018, eläköitymiseensä saakka, kiittelee Leppänen.