Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Mielipide: Pusikot eivät ole pelkkä riesa

MIELIPIDE Raivaussaha on tärkeä työväline metsänhoidossa. Lukioaikoina sen korvasi vesuri ollessani kesäisin risusavotassa vapauttamassa taimikoita ”roskapuusta”. Meidän vesurimme purivat pääasiassa vähintään tuuman paksuisia pienpuita. Raivauksen jälkeen arvopuusto kasvoi kohisten. Ehkä nytkin kannattaisi odottaa, että vesat kasvavat hiukan. Yksi peruste ehdotukselleni on se, että tiheä vesakko pitää aluskasvillisuuden kurissa siihen asti, että taimikko ehtii kasvaa kohtuullisen korkeaksi. Vähäisen valon vuoksi pituuskasvu nopeutuu, joskin taimet ovat aluksi pelkkiä riukuja. Vesakon poistuttua massaakin tulee nopeasti lisää. Ajallaan suoritettu harvennus tehostaa kasvua. Toinen peruste liittyy ennen kaikkea taajamien ”joutomaihin”, joita parturoidaan maisemanhoidollisista syistä. Siis kauniin pusikon sijaan tulee nopeasti ruskettuvaa jätettä. Sitä ei yleensä kannata korjata pois. Lahoaahan se ajan mittaan. Jos sen sijan annettaisiin vesakon kasvaa vielä muutama vuosi, kannattaisi ”sato” korjata ja hakettaa. Saataisiin uusiutuvaa polttoainetta. Hiilidioksidiahan sitä poltettaessa vapautuu, mutta niin vapautuu myös lahoamisen seurauksena, tosin hitaammin. Vesakoissa pesivät ja niistä suojaa hakevat linnut kiittäisivät. Kiittäisivät vielä kauniimmin, jos raivattavat alueet jaettaisiin vaikkapa kahdeksi kaistaksi, joista vain toinen raivattaisiin kerralla toisen odotellessa lintujen ilona vielä muutaman vuoden. Sinä aikana ehtisi ensin raivattu kaista muuttua lintujen paratiisiksi. Juha Nikulainen