Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Lavatanssijumppa auttaa rytmikärpäsen puremiin – Kolhoviikolla samba soi ja jenkka jytää

Lavis-lavatanssijumppaa vetävä lavis-ohjaaja Aija Vilokkinen Keuruulta pistää poppikoneen soimaan ja kajauttaa ilmoille aamupäivän askelkuviot Kolhon palloiluhallin salissa: –Eteen. Taakse. Sivulle. Kädet ylös. Kyykky. Sivulle lähtee. Ja suunnan vaihto. Ryhmä seuraa Vilokkista musiikin tahdissa, ja liikkeen riemun voi aistia. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. –Tänään mukana on aika tavalla tuttua porukkaa, joka käy talvisin treenaamassa Autere-opiston kurssilla. Mutta Kolhoviikolla tänne saa tulla ihan ilman ilmoittautumisia, Vilokkinen sanoo. Lavatanssijumppa perustuu lavatanssiaskeleihin mutta sitä tanssitaan yksin. Ei siis pelkoa varvasmuusista. –Ihan uskaltaa tulla mukaan, vaikka olisi kaksi vasenta jalkaa. Kun sen oman perusrytminsä löytää, askeleet alkavat mennä ja keho liikkua. Kyllä oppii ja selviää. Tuttuja lavatansseja Tunneilla mennään tuttujen lavatanssilajien tahtiin. Askelia sovitetaan milloin humppaan, milloin jenkkaan. Tai rockiin, jiveen, cha cha chaahan, sambaan, kaikki käyvät. –Tämä on niin ihanaa. Lavista tanssisi vaikka yötä päivää, kehuu Pirkko , joka on osallistunut kursseille jo muutaman vuoden. Myös Ritva on harrastanut lavista aktiivisesti parisen vuotta. –Hommasin ihka oikeat lavis-kengät Tampereelta. Kokeilepa, miten kevyet. Eikä täällä ole mitään suorituspaineita. Jos ei ehdi pyörähtää kahta kertaa, menee sitten vain sen kerran. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Innostuneita kommentteja tulee muiltakin. Pirjo , Leena , Seija ja Riitta-Liisa jakavat tuntoja: – Ollaan käyty kansalaisopiston ryhmässä. Ihana, kun saadaan treenata kesälläkin. –Tosi mieluista. Ja yksin on kiva mennä, ei tarvitse ottaa huomioon kaverin varpaita. –Syke nousee. Pistin askelmittarin sortsien taskuun. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. –Musiikin tahdissa tulee tehtyä, on reipasta menoa. Käydään muulloinkin lavatansseissa. Ohjaaja saa kurssilaisilta vilpitöntä arvostusta. –Aija on niin hyvä. Ja aina saadaan apua askelkuvioihin ja kaikkeen. Tanssi on henkireikä Vilokkinen on tanssinut koko ikänsä eikä osaisi olla ilman liikuntaa ja tanssia. –Se on tullut verenperintönä. Isä opetti meitä tyttöjä pirtin lattialla, ja teini-iässä kävin tanhuamassa. Tanssi on minulle henkireikä, sitä en pois jätä. Vaikka aina ei jaksa liikkua samoilla tehoilla, saan tanssiessa energiaa ja koen vapauden tunnetta. Tanssi tuo iloa. Lavista Vilokkinen on opettanut neljä vuotta Kolhossa, Keuruulla ja Haapamäellä. Petäjäveden kurssi oli aikapulan vuoksi jätettävä kollegan ohjattavaksi. Vilokkinen on tuonut mukanaan aimo kasan nostalgisia cd-levyjä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. –Nämä sopivat meille hyvin, sillä levyä vaihtaessa voi käydä hörppäämässä vettä ja pyyhkimässä hikeä. Teen aina etukäteen suunnitelman, mitä lajeja kullakin kerralla käydään läpi ja valitsen biisit. Tanssimme kutakin settiä kaksi kierrosta, sitten vaihdetaan. Tänään mennään muun muassa sambaa ja salsaa. Palloiluhallissa on kiva treenata. Pari kesää oltiin ulkona mutta kelien arvaamattomuuden vuoksi oli hyvä saada katto pään päälle. –Ja lähtee. Chassee eteen. Bugi. Taakse. Sivulle. Lujempaa, lujempaa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Eikä epäilystäkään, etteikö lavisharrastajien mielestä Kolhoviikon kohokohta ole juuri tässä. Millaiset jalkineet laviksessa tarvitaan? Katso tästä: