Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Paluu Jäminkipohjaan

Ensimmäisen kirjansa 20 vuotta sitten julkaisseelta mänttäläiseltä sairaalapastorilta Teemu Paarlahdelta , 56, on ilmestynyt uusi teos, Jäminkipohjan maksiimi , 80 s, 2020. Teos on kollaasi sillä tavoin, että siinä on mukana Paarlahden aiemmin julkaistuja runoja, muun muassa kokoelmista Taivas on harmaa Cadillac (2000) sekä Jäminkipohja Sundea (2015). Lisäksi mukana on 44 aivan uutta runoa. Paarlahti on viettänyt Jäminkipohjassa lapsuuden kesät, se on ollut hänelle onnellinen maa. Hän kertoo, että vihreys, luonto, siihen liittyy jonkinlainen turva. Kuvittele, että on taivas, sillä aurinko ja sen alla miehet muistelemassa kalareissua elokuussa. Jumalatonta saalista Pekkalanlahdella. Siinä paratiisi päiväksi ja hyväksi matkaksi alkavaa yötä. Kuva. Tunnelma. Paarlahden yllä oleva runo kristallisoi kirkkaasti jonkun kuvan ja tunnelman, ehkä kokemuksen, joka vähäeleisyydestään huolimatta on merkittävä ja siksi muistettava, siinä esiintyy tuttujen miesten toiminta, mutta myös heidän seuransa ja turvansa, hyvä mieli, aurinko ja kesä. Paarlahti kertoo olevansa itse neljättä sukupolvea, joka Jäminkipohjassa tallaa "meidän mäkeä." Jäminkipohjaa hän sanookin ainoaksi asiaksi, joka on elämässä ollut pysyvä. Siellä hän kokee olevansa, sekä menneisyyden että nykyisyyden kanssa, omalla maallaan. Perheen sieltä 1960-luvulla hankkima talo, on eräänlainen piilopaikka. Nykyisin Paarlahti käy Jäminkipohjassa vähän, enemmän se on hänelle mielen maailma, mutta johonkin hän kertoo sitä kulmakuntaa tarvitsevansa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kirjan Jäminkipohja on myös jotain muuta, kuin se Ruovedellä sijaitseva kylä ja maisemat siellä. Kirjan kylä muistuttaa tuota kylää, mutta se edustaa tekijälleen monia asioita. Runoilla on siteensä elettyyn, mutta ne puhuvat runon kielellä ja mielellä. Runon linssi valehtelee meille totuuden. –  On kokemuksesta oppinut, että kauneimpaankin maisemaan, kun kyse on elämästä, liittyy myös varjonsa, kertoo Paarlahti. Kylän historiaan sisältyy myös traagisia vaiheita, esimerkiksi vuoden 1918 tapahtumien aikaan. Hän myös muistaa lapsuudestaan sen, kun Jäminginselkään hukkunutta naapurinmiestä naarattiin. Pohjan Sahan tuhoisa palo puolestaan piirtyi pysyvästi 16-vuotiaan muistiin. Runojen suhteen Paarlahti uskoo nyt vaikenevansa, ei ole tarvetta sanoa. Tekeillä itseään kirjalliseksi puuhastelijaksi sanovalla Paarlahdella on silti monenlaista muun muassa, sairaalaympäristöön liittyvä kokoelma kauhukertomuksia. "Runoilla on siteensä elettyyn, mutta ne puhuvat runon kielellä ja mielellä."