Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Muutto teini-iässä pois Oulusta muutti tulevaisuuden suunnan

Eero Pirttijärvi syntyi Oulussa lokakuussa vuonna 1955. Siellä hän asui elämänsä ensimmäiset viisitoista vuotta, jonka jälkeen perhe muutti isän työn perässä etelään. – Täytyy heti kärkeen todeta, että minun elämäni olisi todennäköisesti ollut hyvin erilainen, jos sitä muuttoa ei silloin olisi tapahtunut, sanoo Pirttijärvi. Hän uskoo vankasti, että tuskin olisi Oulussa käynyt lukiota ja hakeutunut yliopistoon opiskelemaan. Todennäköisempää olisi Pirttijärven mukaan ollut se, että peruskoulun jälkeen olisi ollut vuorossa jonkinlaiset ammattiopinnot ja sen jälkeen työ teollisuuden palveluksessa. Huoleton lapsuus Oulussa Pirttijärvellä on yksi vanhempi veli ja 1960-luvun lopusta alkaen molemmat vanhemmat kävivät töissä. Lapsuus Oulussa oli turvallista, jännää ja hauskaa. – Jos siellä joskus oli hankaliakin hetkiä, ne ovat unohtuneet. Aika kultaa muistot, toteaa Pirttijärvi. Lapsia oli siihen aikaan paljon ja kavereita riitti. Kotityötkään eivät juuri rasittaneet Eeroa. Äiti oli vielä siihen aikaan kotona ja hoiti huushollin. Kaupungissa ei myöskään ollut maatöitä, eikä edes isoja nurmikenttiä leikattavaksi. – Kaupassa toki piti käydä ja ne reissut ovatkin jääneet hyvin mieleen. Esimerkiksi irtomaidon ostamisen omaan astiaan muistan vielä hyvin, samoin pullomaidot ja pussimaidot. Sekin on jäänyt mieleen, kun isä kysyi, että kuka tähän perheeseen oikein leivän kantaa? Minä hänelle tokaisin, että minähän se olen. Hain nimittäin joka päivä lähikaupasta Marttilan ohuen hapanleivän, muistelee Pirttijärvi. Ensimmäinen kesätyö Nurmijärvellä Kun perhe vuonna 1970 muutti Nurmijärvelle, oli Eero Pirttijärvi 15-vuotias. Vuonna 1972 kesällä hän sai ensimmäisen kesätyöpaikkansa. Tänään hän ei enää jaksa muistaa kuinka hän kesätyönsä sai, mutta uskoo soittaneensa itse silloiselle työnantajalleen Enighetenille ja päässeensä kahdeksi kuukaudeksi töihin juustovarastolle. Työ oli pääosin juustonpakkaamista. – Jälkeenpäin olen miettinyt, miksi mahdoin olla siellä kesähommissa ainoastaan yhtenä kesänä. Luultavasti kuitenkin siksi, että seuraavana kesänä sain niin ikään varastomiehen töitä lähempää kotia ja työnantaja vaihtui Stockmanniksi. Siellä olinkin sitten hommissa kaikkiaan kolme kesää, kertoo Pirttijärvi. Ensimmäisen tilinsä hän muistaa olleen 273 markkaa. Rahat hän käytti uuteen polkupyörään. Se pyörä varastettiin sittemmin lukittuna omasta kotipihasta. Pyörä oli merkiltään Jonas Öegeland. Koulupudokas ryhdistäytyy Eero Pirttijärvi aloitti yhteiskoulun Oulussa vuonna 1966. Ensimmäiset neljä luokkaa koulua hän kävi siellä. Siihen aikaan koulunkäynti ei todellakaan ollut millään tavalla elämän keskeisiä asioita. – Siihen aikaan muilla oli kesälomaa yli kaksi kuukautta, mutta minulla lomat olivat huomattavasti lyhempiä. Joka kesä pänttäsin ehtoja. Kun sitten muutettiin Nurmijärvelle, aloitin koulunkäynnin Vantaan yhteiskoulussa ja yritys oli viidennellä luokalla hirveä, mutta koska pohjat olivat niin heikot, jouduin käymään viidennen luokan kahteen kertaan. Siitä koulunkäynti otti kuitenkin uuden suunnan. Oulussa tuskin näin olisi käynyt, uskoo Pirttijärvi. Lukioon hakemaan miettimisaikaa Uudella paikkakunnalla piti hakea uudet kaverit ja lukioon Eero Pirttijärvi lähti siksi, että sai muutaman vuoden lisäaikaa miettiä sitä, mitä isona oikein alkaisi tekemään. – Siinä vaiheessa alkoivat erilaiset yhteiskunnalliset asiat kiinnostaa minua, lukiossakin pärjäsin ihan mukavasti ja mielessä alkoivat häämöttää yliopisto-opinnot, kertoo Pirttijärvi. Hän pohti erilaisia vaihtoehtoja ja kävi muun muassa pyrkimässä Tampereen yliopistoon tiedotusoppia lukemaan, mutta sinne eivät ovet sillä kerta auenneet. Jyväskylän yliopistossa sen sijaan tärppäsi ja siellä hän aloitti yhteiskuntapolitiikan opinnot yhteiskuntasuunnittelun koulutusohjelmassa. Sosiaaliala vei miehen Yliopisto-opiskelut Pirttijärvi aloitti vuonna 1976. Seuraavana kesänä hän oli kesätöissä autopostimiehenä Jyväskylässä, mutta jo sitä seuraavana pääsi harjoittelijaksi Jyväskylän sosiaalitoimistoon. Siitä voidaan katsoa miehen sossusedän uran alkaneen. Virallisesti hän jäi eläkkeelle tänä vuonna Mänttä-Vilppulan sosiaalitoimistosta ja kaikkiaan ura kesti 41 vuotta. – Siitä ensimmäisestä kolmen kuukauden harjoittelujaksosta olin harjoittelijana reilut pari viikkoa. Sen jälkeen tein pitkään erilaisia sijaisuuksia. Valmistuin vuonna 1983, mutta juuri silloin pätevyysvaatimukset muuttuivat, enkä saanut virkaa Jyväskylästä. Saman vuoden syyskuussa tulin töihin Mänttään ja täällä ympyrä myös sulkeutui. Siihen väliin mahtuu aika paljon kaikenlaista, muistelee Pirttijärvi. Suuren osan elämästään hän on tehnyt päihdetyötä ja rinnalla on kulkenut kaiken aikaa vahva yhteiskunnallinen osallistuminen. Politiikassa hän on ollut näkyvästi mukana sdp:n riveissä. Toivo elää aina Suurimman osan työurastaan hiljalleen eläkeläisen rooliin opetteleva mies on tehnyt sellaisten ihmisten parissa, joilla ei mene kovin hyvin. Hän on tavannut vuosikymmenten kuluessa tuhansia ihmisiä, jotka ovat pyrkineet eroon erilaisista riippuvuuksista. Näissä kohtaamisissa Pirttijärvi on saanut nähdä paljon surua ja murhetta, mutta myös toivoa, joka on aina olemassa synkimmissäkin tilanteissa. – Varmaan toivo on se, mikä on minun elämässäni ollut kantava voima. En todellakaan voi sanoa, että niillä ihmisillä, joiden kanssa olen töitä tehnyt, olisi elämä ollut kovinkaan helppoa. Onneksi olen saanut seurata lukuisia tapauksia, joissa ihminen on saanut käännettyä elämänsä parempaan suuntaan. Nämä kokemukset yhdessä muiden elämänkokemusten kanssa ovat tehneet omasta elämästäkin kokemusrikkaan ja olen saanut hyvät eväät loppuelämän varalle, sanoo Pirttijärvi.