Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Satumaapoika – matka jatkuu

Sairastumisen ja sairastamisen aika on jollain lailla vaikuttanut kaikkiin kolmeen Teemu Paarlahden , 56, viimeisimpään teokseen. Teokset ovat: Vain tuuli tyyntyy yöksi , joka ilmestyi tammikuussa 2019, Vanha 55 , joka ilmestyi heinäkuussa 2019 ja Ennen kesää kadotus , joka ilmestyi helmikuussa 2020. Näistä ensimmäinen ja viimeinen, ovat runokirjoja ja selkeästi sisarteoksia. Keskimmäisessä, Vanha 55 -teoksessa, on päiväkirjaproosaa ja myös runoja, mutta vain sillaksi tai siteeksi. Sairaalapastori Teemu Paarlahti joutui syyskuun puolivälissä vuonna 2018 yllättäen sairaalaan, yllättävää asiassa oli, että hän ei mennyt sairaalaan työtehtävien takia, vaan potilaaksi aivoverenvuodon vuoksi. Töihinsä Paarlahti palasi kesällä 2019. Syyskuusta 2018 – kesäkuun 2019 loppuun välisen ajan Paarlahti on ristinyt "Satumaapojan syksyksi". Kirjoittamisella oli keskeinen sija hänelle myös tuona aikana. – Nämä kaikki kolme kirjaa peilaavat jotenkin sairastumisen aikaa ja sairastamista, viimeisin kirja on ehkä tummasävyisin, mutta ei se kuitenkaan lohduton ole, kuten kirjan kannessakin kerrotaan, sanoo Paarlahti. Hän siteeraa aiheesta runoaan Ennen kesää kadotus -kirjasta: Päivät väsähtävät yksi kerrallaan tekevät tilaa tähän helvetinlaaksoon loistavalle valolle. Teos liikkuu tummissa vesissä, mutta jää kuitenkin pinnalle, kuten trilogian kaksi aiempaakin osaa. Paarlahti arvelee, että kirjoittajille luonteenomaista on ehkä nähdä ja katsella maailmaa jotenkin toisin tai ainakin ensimmäisestä yleisestä merkityksestä poikkeavalla tavalla. – Kirjoittajille ominaista taitaa olla jonkinlainen lapsenomainen kyky yhdistellä asioita ja ilmaista itseään poikkeavalla tavalla. Jokaisella on se kyky lapsena, mutta useimmilta se katoaa aikuisena, pohtii Paarlahti. Kirjoittajana tunnettu Paarlahti kertoo, että sanat eivät häneltä hukkuneet sairauden missään vaiheessa, mutta jotkin tavut menivät väärin. Paarlahti pohtii myös sitä, että vaikka sairaus on fyysinen asia, on se myös henkinen prosessi ja vaikka sairaus on jo selätetty ja poissa, niin ainahan ihminen kantaa sisällään kaikkia kokemuksiaan: – Prosessoin teksteissä myös jotenkin sitä tiettyä alakuloa, joka sairausajasta jäi jälkeen. Koulutukseltaan Paarlahti on valtiotieteiden ja teologian maisteri. Paarlahti muistelee, että kirjoittaminen alkoi hänellä 1980-luvulla ja ensimmäinen runoteksti julkaistiin vuonna 1986. Aktiivinen runojen kirjoittaminen alkoi vuodesta 1996 eteenpäin. Hän on kirjoittanut toistakymmentä omaa kirjaa, toimittanut kirjoja, ollut mukana yli 30 kokoomateoksessa, palkittu kirjoituskilpailuissa ja kirjoittanut lehtiin. – Ihminen hakeutuu luontaisesti sellaisen tekemisen pariin, joka hänelle jotenkin sopii, ei minusta puusepäksi olisi, kertoo Paarlahti. Paarlahti on kokenut runot itselleen tärkeimmäksi kirjallisuuden lajiksi. – Kirjoihin kirjoittamani tekstit ovat olemassa ja ne löytää se, joka ne haluaa löytää. Ehkä jatkossa kirjoja ei tule yhtä usein kuin viime vuosina, kertoo Paarlahti. Tämän käsittää niin, että kirjoittaja on kertonut kokemuksensa ja selvittänyt asiat samalla kirjoittamalla myös itselleen. On siis aika jatkaa matkaa uusiin mielen maisemiin. "Ihminen hakeutuu luontaisesti sellaisen tekemisen pariin, joka hänelle jotenkin sopii, ei minusta puusepäksi olisi." Teemu Paarlahti