Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Naisten asema sekoittuu siirappiseen rakkaustarinaan

Suuren suosion saavuttanut brittiläiskirjailija Jojo Moyes on tuttu varmasti monelle kirjoja lukevalla naiselle, miksei miehellekin. Itselleni Moyesin tuotannon lukeminen on kiteytynyt tähän mennessä vain muutamaan kirjaan. Viimeksi lukemani Moyesin teos on  Ole niin kiltti, älä rakasta häntä . Kuten jo kirjan nimestä voi päätellä, tarinaa kannettelee rakkaus.  Oikeastaan vuosisadan rakkaus, joka ulottuu useille vuosikymmenille. Tarina saa alkunsa, kun korkea-arvoisen liikemiehen vaimo Jennifer Stirling herää vuonna 1960 lontoolaisesta sairaalasta. Hän ei tiedä kuka hän on, mistä hän on ja miten hän on päätynyt sairaalaan. Hän ei muista mitään aiemmasta elämästään, ei aviomiestään, ei mitään ajasta ennen sairaalaan joutumista. Sairaalassa Jenniferille kerrotaan, että hän joutunut auto-onnettomuuteen, minkä vuoksi hän on nyt sairaalassa. Sen lisäksi hänelle selviää, että hänellä on aviomies Laurence Stirling, jonka kanssa hän asuu hienossa talossa palvelusväen kanssa. Vaikka kaikki tämä, rakastavasta aviomiehestä alkaen, kerrotaan Jenniferille, hän ei silti tunne mitään. Kai hän tuntisi edes jotain, joka voisi auttaa häntä muistamaan, jos tämä kaikki olisi hänelle tärkeää ja merkityksellistä. Jennifer pääsee sairaalasta kotiin, vaikka hänen muistinsa ei ole palautunut. Lääkärit vain toitottavat, että kaikki palautuu varmasti, kun  hän pääsee tuttuun ympäristöön rakkaiden ihmisten keskelle. Mutta kaikki on yhtä pimeää sumua. Joku häntä ajatus häntä kuitenkin kiusaa, mutta hän ei saa sitä palautumaan. Jenniferin päätä sekoittaa entisestään kotoa löytyvä, hänelle osoitettu riipaiseva rakkauskirje. Kirjeen allekirjoituksena on vain B. Mutta hän on selkeästi se mies, jonka eteen Jennifer oli ollut nähtävästi valmis uhraamaan kaiken. Mutta kuka on tuo B ja mistä hänet löytää? Seuraavaksi tarina hyppää vuoteen 2003, missä motivaationsa ja parisuhdekiemuroiden kanssa kamppaileva toimittaja Ellie Haworth löytää työpaikkansa arkistojen kätköistä rakkauskirjeen. Kirje on sama, jonka Jennifer aikanaan löysi kotoaan. Rakkautta kaipaava Ellie haluaa vimmaisesti selvittää tuntemattomien rakastavaisten kohtalon siinä toivossa, että hänenkin tarinansa saisi onnellisen lopun. Kirje ei jätä Ellietä rauhaan, hän haluaa tietää saivatko rakastavaiset lopulta toisensa vai mitä heille tapahtui ja keitä he olivat. Näihin kysymyksiin vastauksia etsiessään Ellie on jo lähellä menettää työpaikkansa. Onko kaikki kuitenkin sen arvoista? Ole niin kiltti, älä rakasta häntä on todella tunteikas ja raastava tarina rakkaudesta ja sen kiemuroista. Kirjaa lukiessa oikein toivoo, että tarina lopulta kääntyisi hyväksi. Vaikka kirja onkin vankkumaton rakkaustarina kahtena eri aikakautena, ottaa kirja kantaa omalla tavallaan myös naisten asemaan ja käsitysten muutokseen vuosikymmenten aikana. Onko naisen tarkoitus olla seinäruusu, joka näyttää vain kauniilta, mutta ei ota kantaa mihinkään tai ole ajatteleva olento lainkaan. Kirja nostaa esille myös 1960-luvun teollisuuden sekä ihmisarvon ja rahan vertailemisen toiseensa. Kumpi onkaan tärkeämpi raha vai terveys, ja pitääkö rahaa tehdä toisen ihmisen hengen kustannuksella. Helmet-lukuhaasteeseen Jojo Moyesin Ole niin kiltti, älä rakasta häntä sopii kohtiin 1. kirjassa muutetaan, 11. kirjassa käy hyvin, 17. kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa ja 33. selviytymistarina. Kirjoittanut: Jojo Moyes Kustantaja: Gummerus Julkaistu: 2014 Kääntäjä: Heli Naski Sivumäärä: 532