Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Olen jäänyt pahempaan koukkuun kuin kokaiini

Tämä kirjoitus on ensimmäinen Kylähullun kiehu ja porina  -blogissani. Kirjoitan aiheista joita mietin. Aiheista, jotka herättävät minussa kysymyksiä. Aiheista, joista en tiedä, mutta joita mietin silti. Joskus lyhyesti muutamalla sanalla, joskus pidemmin pohtien. Blogin avauksessa kirjoitan riippuvuuden tunteesta. Edellytys riippuvuuden muodostumiselle on se, että se tuottaa psyykkistä tai fyysistä tyydytystä. Perinnölliset tekijät altistavat riippuvuudelle. Tapa toimia ja kokemukset lapsuudessa ja nuoruudessa voivat olla riippuvuuden synnyttäviä tekijöitä. Riippuvuus voi syntyä mistä, mihin, ja milloin vain. Riippuvuus voi olla reagointia hyviin asioihin, useimmiten riippuvuus on kuitenkin tapa reagoida elämän vaikeisiin hetkiin, jolloin koemme tarvitsevamme psyykkistä tai fyysistä tyydytystä. Usein riippuvuus yhdistetään huumaaviin tai piristäviin aineisiin, seksiin tai hyödykkeisiin. Riippuvuuden koetaan olevan enemmän tai vähemmän ”heikkojen” ihmisten ongelma. Todellisuus on kuitenkin, että riippuvuuden syntymisen syynä on myös sosiaalinen ympäristömme, missä sitä myös esiintyy miltei jokaisella – ei vain heikoilla. Kun puhumme riippuvuudesta, puhumme jonkin asian korvaamisesta, jonkin kolon täyttämisestä, jonkin asian hoidosta, jonkin asian puutteesta tai hyvän olon tunteen saamisesta. Puhumme myös yksinäisyydestä, puhumme paineista, puhumme uupumuksesta, puhumme selviytymisestä sosiaalisesti painostavassa tai turruttavassa todellisuudessa. Toki kaikkein suurin rooli riippuvuuden syntymisessä on yksilöllä itsellään. Yhteiskuntamme, sosiaalinen ympäristömme ja jokainen meistä luokittelee riippuvuudet eri tavalla. Osa riippuvuuksista on hyväksyttäviä, osaa katsotaan verisin silmin. Peliriippuvuuden siedettävyys riippuu pelistä ja tavasta. Alkoholiriippuvuus katsotaan liian usein osaksi suomalaisuutta, tupakkariippuvuutta osoitetaan sormella, huumausaineriippuvuus tuomitaan, osa aineista on sallittavampia kuin toiset, seksiriippuvaiselle nauretaan, makea, netti, läheisriippuvuus, näitähän riittää. Kun puhumme riippuvuudesta, puhumme juuriltaan ongelmasta. Ongelmasta, missä huomiota ei pidä kiinnittää riippuvuuden kohteeseen vaan syyhyn. En osoita sormella sohvan nurkassa makaavaa ihmistä, joka on riippuvainen makeasta, en osoita sormella ihmistä, joka istuu kuppilan kulmapöydässä tai kotisohvalla päivästä toiseen olutta juoden, en osoita sormella peliriippuvaista, kenen aika menee videopeleissä tai rahat rahapeleissä. Kenenkään ei tulisi nostaa sitä osoittavaa sormea, vaan auttava käsi. Vai pitäisikö? Luulen, että jokainen meistä on psyykkisesti riippuvainen johonkin tunnetilaan, ja moni on myös fyysisesti riippuvainen johonkin aineeseen. Pohdin pitkään omia riippuvuuksiani. Kokaiini ei ole yksi niistä, eikä mikään muukaan huume, mutta yhden kerrotaan olevan vielä niitäkin koukuttavampi. Olen riippuvainen, tai tavalla tai toisella jäänyt koukkuun kuuteen eri asiaan, tunnetilaan, toisiin enemmän kuin toisiin. Pohdin myös kuinka paljon nämä riippuvuudet ohjaavat elämääni ja määrittävät millainen minä olen. Huomasin osan riippuvuuksistani ohjaavan elämääni paljon, yllättävän paljon. Ovatko kaikki riippuvuudet sittenkään ongelmia, sillä osin ne määrittävät meitä ja minuutta paljon? Tuleeko riippuvuudesta ongelma silloin, jos se ohjaa meitä? Millainen olisin, jos vaikka vain puolet näistä riippuvuuksistani lakkaisi olemasta? Olenko huolissani riippuvuuksistani, ovatko muut? Vaikuttaako riippuvuuteni muihin? Tarvitsenko niihin apua? Näitä on jokaisen hyvä välillä pohtia. Millaisissa koukuissa sinä roikut? Jyrki Pönkkä