Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Vuosi on taas vierähtänyt kirjojen parissa – Tavoitteesta ei ole hajuakaan

Kuten edellisvuotena, myös tänä vuonna, lähdin tavoittelemaan 50 luettua kirjaa vuodessa. Viime vuonna pääsin tavoitteessa noin puoleen väliin, eli 25 kirjaan. Tänä vuonna uskoisin päässeeni lähemmäs tavoitettani, mutta se kuuluisa joku on unohtanut merkitä lukemansa kirjat ylös. No todistetusti olen lukenut ainakin 31 kirjaa, jotka olen merkinnyt listaani ylös. Tai oikeastaan on väärä ilmaisu sanoa lukeneensa kirjat, sillä osan kirjoista olen kuunnellut äänikirjoina niin autossa kuin kesällä nurmikkoa leikatessa. Mikä loistava keksintö äänikirja onkaan! Vielähän sitä tälle vuodelle ehtii kirjoja ahmimaan, tällä hetkellä minulla onkin itseasiassa kesken kaksikin kirjaa, toinen kuunneltuna ja toinen perinteisenä kirjana yöpöydällä. Kirjat ovat varsin kaukana toisistaan aihepiiriltään, mutta kiehtovia molemmat. Toinen on Kate Mortonin Kellontekijän tytär (Otava, 2019)  ja toinen suuren huomion mediassa saaneen Thomas Eriksonin  Psykopaatit ympärilläni (Atena, 2018, 289 sivua). Pohtiessani tämän vuoden lukukokemuksiani, voin todeta ylittäneeni monta näkymätöntä raja-aitaa. Olen tarttunut ja lukenut kirjoja, joita en olisi itse koskaan luettavakseni valinnut. Olen saanut yllättyä siitä, miten kapeakatseinen olen aihepiirien osalta ollut. Itselleni vaikuttavin teos oli toisen maailman sodan ajan Italiaan sijoittuva, tositarinaan pohjautuva teos Palavan taivaan alla (Sitruuna Kustannus, 2019, 615 sivua) , jonka on kirjoittanut . Ennakkoajatukseni oli, että en jaksa lukea mitään sotaan liittyvää, onpa tylsää. Mutta onneksi voin sanoa tuon oletuksen olleen täyttä puppua. Sullivan kirjoittama Pino Lellan tarina oli niin elävä ja mukaansatempaava, että kirjasta tuli kertaheitolla yksi suosikeistani. Oppinani olkoon ensi vuonnakin, että ennakkoasenteista viis, kirjaan kannattaa tarttua! Mira