Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Veijarimaista menoa hautaustoimistohommissa

Humorististen käänteiden tapahtumapaikkana ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen hautaustoimistoa, mutta näin se kuitenkin on Markku Ropposen kirjassa Hautaustoimisto Wähähappinen . Vaikka ristiriita alkuasetelmassa kuulostaa epäilyttävältä, ja jopa epäsopivalta, on Hautaustoimisto Wähähappinen kaikkea muuta kuin epäsopivaa luettavaa. Se on hersyvää huumoria pursuava, elämänmyönteinen kirja pienestä Vähähappisen kylästä sekä siellä asuvista omaperäisistä ihmisistä. Tarina saa alkunsa kirjailijavierailusta Vähähappisen kirjastoon. Onni Mäihälä on saanut kutsun tulla esittelemään esikoisteostaan Koirapuistoromaania kyläkirjaston väelle. Esiintyminen jännittää tuoretta kirjailijaa etukäteen ja paikalle päästyään tilanne tuntuu vieläkin omituisemmalta. Kirjaston ovi on lukossa eikä ketään näy missään. Hetken päästä nutturapäinen hahmo ilmaantuu kirjastolla ja Mäihälä koittaa päästä sisään. Nutturapää vain toteaa, että kirjasto ei ole vielä auki ja kirjailijan on syytä palata aukioloaikana. Mäihälän ei auta muu kuin etsiä paikka, jossa voisi odotella kirjaston ovien aukeamista koiransa Vauhkosen kanssa. Patalaiskalle Vauhkoselle sopisi vallan hyvin makoilla piskuisen auton takapenkillä, mutta Mäihälä päättää toisin. Kaksikko suuntaa paikalliseen kuppilaan, jossa on muutamaa kanta-asiakkaalta näyttävän tyypin lisäksi vain tyhjiä pöytiä. Kirjaston esiintyminen ei suosiollaan päätä huimaa, mutta sitäkin erikoisempaan yleisöön Mäihälä pääsee tutustumaan. Ensikosketuksensa jälkeen Mäihälä on täysin valmis hyppäämään pikkuautoonsa ja kaasuttamaan lujaa takaisin kotiin. Auto päättää kuitenkin toisin ja Mäihälän täytyy jäädä Vähähappiseen vielä muutamaksi päiväksi. Kirjailijan rahapussissa alkaa paistaa pohja ja kotiinkin pitäisi päästä. Paikallista hautaustoimistoa pyörittävä Maximum näkee Mäihälässä mahdollisuuden ja tarjoaa miehelle työtä hautaustoimistossa. Pitkään asiaa harkittuaa Mäihälä päättää tarttua tarjoukseen, eihän kyse ole kuin viikon toimistotyöstä. Toimistotyön sijaan Mäihälä huomaa hyvin nopeasti löytävänsä itsensä milloin mistäkin työtehtävästä vähemmän hengittävien asiakkaiden parissa. Samalla myös kylän omaperäiset asukkaat kummallisine tapoineen tulevat hänelle päivä päivältä tutummiksi. Hänelle selviää, miksi kirjaston takapihalta nousee aina savua, miksi hänestä tuntuu siltä, että joku nukkuu hautaustoimiston näyteikkunan arkussa ja millaista on viettää yönsä ruumisauton arkkulaverilla. Hulvattomia käänteitä ja nauruhermoja kutkuttava kieli saa lukijan naurahtamaan välillä ääneen lukiessaan Ropposen teosta. Omalla tavallaan Ropposelta on myös rohkeaa sijoittaa veijarimaisen romaanin tapahtumapaikaksi vakavamielinen hautaustoimisto.  Merkittävä rooli kirjassa on myös lemmikkieläimillä ja niiden hahmot ovat varsin oivaltavat tässä humoristisessa seikkailussa. Ropposen teos osui ja upposi minuun kevyen lennokkaalla kielellään ja hauskalla tarinallaan. Suosittelen ehdottomasti tai teosten ystäviä tutustumaan myös Ropposeen. Mira Kirjoittaja: Markku Ropponen Julkaistu: 2019 Kustantaja: Tammi Sivumäärä: 346 sivua. Samaa sarjaa Koirapuistoromaanin (2018) kanssa.