Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Asento! Lepo! Asento!

Morjens! Tänään olisi tarkoitus kertoa ajastani armeijassa ja miten se vaikutti lentopalloon. Kerron tässä siis vain pientä pinta raapaisua syystä, että kaikki tarinat eivät välttämättä kestä päivän valoa. Aloitin siis palvelukseni 2.päivä tammikuuta niinisalossa 3.jääkärikomppaniassa. Kaikki oli aivan uutta ja piti alkaa oppia talon tavoille. Lentopallo kärsi suuresti lähdettyäni. En pystynyt harjoittelemaan lentopalloa siellä ja matkakin oli sen verran pitkä etten päässyt harjoituksissa käymään. Peleihin kyllä pääsin mutta peliaika jäi aika vähälle. Tämä tietenkin harmitti mutta sen kanssa piti vain elää. Ainoat lentopalloon liittyvä harjoitukset oli kranaatinheitto mutta siinäkään en mielelläni paljoakaan palloitellut sen kanssa. Kausi alkoi jo lähenemään loppuaan. Minä olin jo täysin hajonnut konekiväärin kantamiseen. Sm-lopputurnaus jo läheni ja odotin sitä innolla koska tiesin, että kyseessä on kotiturnaus. Kuitenkin kyseisellä viikolla oli metsäleiri ja pääsin lomille vasta lauantai-iltana. Tämä söi miestä mutta näillä korteilla oli pakko mennä. Kun vihdoin pääsin lomille niin tottakai kuumekin nousi samalla.  No, minä kuitenkin lähdin katselemaan pelejä sunnuntaina ja onneksi lähdinkin. Palkintona oli suomenmestaruus ja se oli jotain ainutlaatuista. 600 katsojaa huutaa kurkku suorana ja kannustaa meitä voittoon. Ainoa mikä kyseisenä päivänä harmitti  ettei itse päässyt pelamaan kuumeen takia. Onneksi äijät kuitenkin hoitivat homman kotiin ja ei muutakuin juhlimaan. Kipeänä olemisesta ja viikon rankasta leiristä ei ollut enään mitään tietoa. Kotiuduin armeijasta kesäkuussa. Tästä eteenpäin tuli suuria muutoksia. Pelaajia lopetti, uusia pelaajia tuli ja valmentajakin vaihtui. Kesä reenattiin kovaa ja hyvällä sykkeellä. Reenaus jatkuu kokoajan. Vaikkakin tämä alkukausi on ollut heikko niin tästä pitää ottaa opikseen ja yrittämään entistä kovempaa.