Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Jumittaako?

Jumi on muotisana, jumeja löytyy joka paikasta. Niitä on kropassa, liikenteessä ja omassa mielessäkin. Mutta on niitä olemassa myös kirjamaailmassa, sillä lukujumi on monelle kirjallisuuden ystävälle varsin tuttu, vaikka ei suinkaan kovin toivottu vieras. Lukujumi on käytännössä sitä, että kirja odottaa pöydällä lukijaansa. Mutta kun ei yhtään huvita tai kiinnosta tarttua kirjaan. Kuitenkin joku jossain korvan takana kuiskuttaa, että juuri tuo kirja kannattaisi ehdottomasti lukea. Mutta kun ei vaan innosta. Mitäpä sitä sitten siinä tekisi? Ei mitään, antaa asian olla. Se on ehkä paras lääke jumeihin. Unohtaa koko asian ja tarttuu kirjaan vasta sitten, kun uusi into palaa. Tai jos jumi on vaan jonkun tietyn kirjan kohdalla, voi napata hyllystä jonkun toisen teoksen ja uppoutua sen maailmaan. Lukee jumikirjan sitten joskus, jos lukee. Aina on tietysti helppo neuvoa muita, kuinka pitäisi tehdä ja mikä auttaisi, mutta se tekeekö itse juuri niin on aivan eri asia. Itselläni tällaisia lukujumeiksi luettavia tilanteita tulee ja menee aina silloin tällöin. Syystä tai toisesta. Joskus hyväkin kirja etenee tuskaisen hitaasti, koska aika on rajallista eikä yksinkertaisesti ehdi lukea niin paljon kun haluaisi. Toisinaan sitten, kun kohdalle osuu hyvältä vaikuttava kirja, joka osoittautuu aivan tappavan tylsäksi, saa aikaan jumin. Itse en kuitenkaan saa itseäni jättämään kirjaa kesken, en sitten millään. Jatkan pitkän sitkeästi kirjan lukemista eteenpäin, vaikka sitten yhden sivun illassa. Ja kyllä, se kestää. Viimeksi tällainen jumituskirja oli kohdallani  Aki Linnanahteen kirjoittama  Jere . Sen teoksen kanssa painin useamman kuukauden. Se ei vaan ollut minun juttuni, vaikka jääkiekosta suuresti pidänkin. Tällä hetkellä minulla on tosiaan menossa  Kjell Westön   Rikinkeltainen taivas . Kirjan lukeminen on edennyt hitaasti, koska en ole juuri iltaisin ehtinyt kirjaan tarttua. Se vaikuttaa kuitenkin hyvältä kirjalta, vaikka olenkin vasta alkuvaiheessa. Lukuhaasteen puolesta tällainen jumitus kirjan lukemisen kanssa, vaikuttaa huonolta. Jos aikoo lukea 50 kirjaa vuodessa, tarkoittaa se yhtä kirjaa reilussa viikossa. Tällä hetkellä, kun tätä vuotta on kulunut nyt pian neljä viikkoa, minulla on kasassa vasta kaksi kokonaan luettua ja kolmas kesken oleva kirja. Kiristämistä tahtiin tarvitaan 😀