Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Mielenkiintoinen idea lopahtaa tylsään ja yksityiskohtaiseen tarinaan

Yhteiskuntaluokkien erot ja varakkaiden perheiden vaietut salaisuudet värittävät nuoren miehen kasvutarinaa  Kjell Westön  uusimmassa teoksessa  Rikinkeltainen taivas (Otava, 2017, 459 sivua).  Rikinkeltainen taivas ei monenkaan lukijan mielestä kuuluu Westön parhaimpiin teoksiin, joten en suosittele lukemaan sitä ensimmäisenä Westön kirjana. Itse näin tein ja täytyy todeta, että se ei herättänyt minussa juurikaan kiinnostusta tutustua kirjailija muuhun tuotantoon. Pikemmin se antoi vaikutelman, ettei kannata tuhlata aikaansa hänen teostensa lukemiseen. Rikinkeltainen taivas kertoo tavallisen duunariperheen pojasta, joka tutustuu varakkaan Rabellin suvun lapsiin ja ystävystyy heidän kanssaan. Poika on likipitäen hurmiossa, kun saa kutsun Rabellin sisarusten, Alexin ja Stellan kesäpaikkaan Ramsvikiin. Lapsuusaika kuluu päivä päivältä enemmän tuon kiehtovan, mutta jotenkin omituisen Rabellin perheen kanssa. Alexin ja Stellan äiti asuu lasten ja miehensä vanhempien kanssa, mutta missä lasten isä on? Tarinan mukaan hän on paljon työnsä puolesta ulkomailla ja käy tapaamassa perhettään aina kun pystyy, mutta todella harvoin. Alex on hyvin ylpeä kertoessaan isästään Jacobista. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä, mitä Alex on ystävälleen uskotellut. Totuus lasten isästä selviää eräänä kauniina päivänä kesäpaikan päärynäpuutarhassa. Totuus, joka saa pojan miettimään, mikä totuus oikeastaan on.  Vuosien kuluessa sekin selviää. Ystävyys Alexiin on aaltoilevaa, mutta silti kestävää, vaikka poika ei kaikkia ystävänsä tekoja voikaan hyväksyä. Myös Alexin sisko Stella, on kasvanut yhdessä pojan kanssa ja ystävyys kasvaakin lopulta jopa rakkaudeksi.  Hyvin vaikeaksi rakkaudeksi. Stellan ja pojan suhde on joko unelmien täyttymystä tai täysin jäistä. Välimuotoa ei ole. Rikinkeltainen taivas kuljettaa lukijaa vuodesta 1960 aina nykyhetkeen asti. Vuosiin mahtuu lapsuuden viattomuus, nuoruuden myrskyt, keski-ikäisen villit vuodet sekä järkevät vanhuuden päivä. Kirjan tarina kantaa lukijaa eteenpäin kronologisesti, mutta turhan pikkutarkasti. Monessa kohtaa huomaa miettivänsä, että milloinkahan tämä loppuu. Vaikka kirjassa on paljon monenlaisia tapahtumia ja käänteitä, jää tarina silti tasapaksuksi ja osin jopa tylsäksi. Tarinan tiivistäminen olisi voinut auttaa pitämään mielekiintoa yllä paremmin. Joillekin lukijoille myös kirjan hyvin yksityiskohtaisesti kuvatut eroottiset sekä väkivaltakohtaukset saattavat olla liikaa. Westön teos ei tehnyt minun vaikutusta enkä usko, että suosittelisin teosta lukemaan, vaikka tarinan idea on sinänsä mielenkiintoinen. Westön Rikinkeltainen taivas -teoksella kuittaan kuitenkin Helmet-lukuhaasteesta jälleen yhden kohdan. Se on vasta tälle vuodelle kolmas lukemani kirja. Westön kirja sopii kohtiin 14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan, 28. Sanat kirjan kannessa ovat aakkosjärjestyksessä ja 38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo. Seuraava kirja minulla on jo hyvässä vauhdissa. Tähän mennessä se on tehnyt hyvän ja viihdyttävän vaikutelman. Kirja on  Anna Rimpelän   Pitkään kaikki meni hyvin.  Kirjoittaja: Kjell Westö. Alkuperäinen teos: Den svavegula himlen. Suomentanut: Laura Beck. Kustantaja: Otava Julkaistu: 2017 Sivuja: 459.