Vilppulan kirkkoherrana 1952-1967 toimi Arvi Merikallio. Ankarana pidettyyn Merikallioon liittyviä tarinoita kuulee yhä. Tarinat ovat jo historiaa, mutta kenties merkittävin Arvin tekemä päätös on ollut näihin aikoihin asti nykypäivää. Kalliolan leirikeskuksen majoitusrakennus, joka Arvinmajana tunnetaan, valmistui vuonna 1955.
Kalliolan historian yksityiskohtia en tunne, mutta olen käsittänyt Arville olleen tärkeää, että seurakunnalla piti olla oma leirikeskus. Elänne-järven rannalla on siis pidetty seurakunnan leirejä laskuoppini mukaan 67 vuoden ajan. Leirejä on ollut tuhansia, leiriläisiä kymmeniä tuhansia. Itse olen viettänyt arviolta 250 yötä Kalliolassa eri leireillä. Päätöksellä rakentaa leiripaikka on ollut kauaskantoiset positiiviset vaikutukset seurakunnan toimintaan sekä suoraan tai välillisesti suureen osaan paikallisten ihmisten elämään.
””Vaatimatonkin yösija ajaa asiansa, kun ympärillä on hyvä ilmapiiri, hyvä sanoma ja kaunis luonto.”
Alkuvuodesta on tietoomme tullut, että vuosia myynnissä olleelle Kalliolalle on löytynyt ostaja. Vaikka tämä myyntiaie on ollut ihmisten tiedossa pitkään, vasta nyt asian konkretisoituessa alkaa surutyö. Kalliolasta luopumisella on epäilemättä merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Toiveikkaana ajattelen, että myynti on viidenkymmenen vuoden perspektiivillä yhtä viisas ratkaisu kuin Arvinmajan rakentaminen oli vuosikymmeniä sitten. Silti kaupan yhteydessä menetetään paljon sellaista, jonka arvoa on vaikea määritellä rahassa.
Lastenleirit, perheleirit, rippileirit, isosleirit, saunaillat, ryhmäytykset, puuhapäivät ynnä muut tapahtumat ovat tehneet paikasta useille sukupolville rakkaan. Tunnearvo on sitä, että joihinkin asioihin on tarttunut merkityksellisyyttä. Jos kaikkien ihmisten Kalliolaan liittyvä tunnearvo voitaisiin laskea yhteen, puhuttaisiin varmasti moninkertaisesti seurakunnan vuosibudjettia suuremmista lukemista.
Muistot eivät katoa, eikä seurakunnan leiritoiminta tähän lopu. Alkaa uusi aika, ja siihen opitaan. Mutta sitä ei voi kiistää, että Kalliolan poistuminen seurakunnan kiinteistökannasta on etenkin lasten ja nuorten toiminnalle menetys. Sukupolvien ketju katkeaa. Kiintymys paikkaan on ollut kiintymystä yhteisöön. Ja vaikka rakennukset eivät enää ajanmukaisimpia olekaan, niin nuorten parissa Kalliolalla on aina ollut erityinen merkitys. Vaatimatonkin yösija ajaa asiansa, kun ympärillä on hyvä ilmapiiri, hyvä sanoma ja kaunis luonto.
Kalliolan leirikirkossa olen kuullut lauseen: ”Täällä Jumala tuntuu olevan lähellä.”
Kirjoittaja on paikkakunnan boheemi körtti.