Ajatuksia rakkaudesta

Minä olen rakastettu. Olin sitä eilenkin, ja myös huomenna. Niin kuin sinäkin.

21.9. 6:00

Tämä on kolumni rakkaudesta. Ei mitään valmiita ajatuksia, vaan nuoren rakastuneen ihmisen pohdintaa ehkä suurimmasta tunteesta, jonka ihminen voi kokea.

Olen nyt 22-vuotias. Jotenkin ikäni kertominen tähän alkuun tuntuu tarpeelliselta, sillä näkemykset rakkaudesta muuttuvat niin paljon iän myötä. Tai ainakin minulla ne ovat muuttuneet. Onneksi.

Olen kokenut elämässäni todella paljon rakkautta sen eri muodoissa. Nyt elämääni on astunut uusi rakkauden taso, romanttinen rakkaus. Ensimmäistä kertaa elämässäni koen romanttista rakkautta, joka on niin sisintäni järisyttävää ja samaan aikaan maailman turvallisinta ja levollisinta. Ekaa kertaa minulla on oma kulta ja minä olen hänelle kulta. (En muuten tätä ennen kuvitellut olevani ihminen joka tällaista hellittelynimeä käyttää, mutta tässä sitä mennään. Rakkaus saa aikaan ihmeellisiä asioita.)

”Rakastaminen on kaunein taito, mitä ihmisillä on.”

Nuorempana kuvittelin erittäin naiivisti, että romanttinen rakkaus ja parisuhde ratkaisisi kaikki ongelmat. Että ne kaikki vain jotenkin maagisesti katoaisivat. Olen nyt viimeistään tässä suhteessani huomannut, että näin ei todellakaan ole. Samat ongelmat ne minulla edelleen on. Osaan nyt vain katsoa niitä hiukan eri tavalla ja olen huomannut sen tärkeimmän – että minua voidaan ongelmistani huolimatta rakastaa niin kokonaisvaltaisesti että minut halutaan vierelle kumppaniksi. Kenenkään ongelmat ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä.

Vaikka ei itse ihan aina pitäisi itsestään, joku toinen voi pitää ja jopa rakastaa. Sitä ei kannata kyseenalaistaa, vaan yrittää parhaansa mukaan ottaa se vastaan. Ja sen jälkeen opetella katsomaan itseäänkin samasta näkökulmasta. Koska kliseisesti mutta totuudenmukaisesti me kaikki olemme rakkauden arvoisia. Meissä kaikissa asuu rakkaus.

Rakastaminen on kaunein taito, mitä ihmisillä on. Näin minä ajattelen. Rakkauden valitseminen ei aina todellakaan ole se helpoin vaihtoehto, mutta silloin kun päästää irti omista suojamuureistaan ja antautuu sille – sen antamiselle ja vastaanottamiselle, se on parasta mitä voi olla.

Joten kun tänään menen nukkumaan, mietin: Minä olen rakastettu. Olin sitä eilenkin, ja myös huomenna. Niin kuin sinäkin.

Kirjoittaja on tamperelaistunut, sydämeltään mänttäläinen nuori aikuinen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luetuimmat

Mainos