Etuoikeutettu stressitön päivä

Vapaapäivänä kirjoittaja suuntaa virkistävälle retkelle lähiluontoon.

Tiina Nyrhinen

12.10. 6:00

Vapaapäivänä päätin ottaa uudet vaellusvälineeni esiin ja lähteä virkistävälle retkelle lähiluontoon. Olihan terveen kehon julmaa väärinkäyttöä istua sisällä lajittelemassa viiden vuoden aikana kertyneitä laskuja ja upottaa itsensä pienen ihmisen murheisiin. Pitäisikö siirtyä pörssisähköön? Kelpaako kompostorini kyliä kiertävälle tarkastajalle? Miten vähentäisin pysäköintimenojani?

Niinpä sain kuin sainkin kengät jalkaan ja kävelysauvat kouraan. Pian olen metsän pehmeässä keskuksessa, Mäntänvuoren kahden matalamman harjanteen välissä. Tehtaan humina ei tänne kuulu. Sammalten peittämä mantu on satumainen. Saan hetken kuunnella kuusitiaisen hiljaista vihellystä ja tiedän, että luonto on täällä voitolla ihmisestä. Matkalla kohti harjun korkeinta kohtaa tunnen myös puhdasta iloa sivistysvaltiosta eli siitä, että pyörätuolilla on – ainakin avustajan kanssa – mahdollista päästä luonnonsuojelualueelle metsän hiljaisuutta kokemaan tasattua polkua pitkin.

”On hyvä hetki päivittää strategiansa.”

Pohjaslahden tänä vuonna valmistunut Palellusvuoren näkötorni on Visit Taidekaupunki -sivustollakin suosituimpia hakusanoja. Muistelen sitä kesäistä päivää, jonka varasin Pohjaslahden kumpuilevien maisemien ihailuun. Oli tyyntä, hyttysiä tai hirvikärpäsiä ei näkynyt. Polku vuorelle eli harjulle löytyi helposti, ja onhan kesäisen mäntymaaston tuoksu voittamaton. Normivoimaiselle ihmiselle suhteellisen kevyen kiipeämisen jälkeen olin perillä harjun korkeimmalla kohdalla. Porrasrakennelma herätti kunnioitukseni rakentajia ja pienen kylän talkoolaisia kohtaan. Kimmeltävä Tarjannevesi tuolla, siniset vaarat ja tiheät metsiköt toisaalla. Vehnäpellon yllä lekutteli haukka. Hyvät eväät uuteen päivään.

Kaikesta ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, mutta samalla kun kiipeilee muina etuoikeutettuina kohti silmiähivelevää luontokohdetta, on hyvä hetki päivittää paitsi luonnonsuojelustrategiansa, myös toimintastrategiansa itseä huonommassa asemassa olevien lähimmäisten tukemiseen.

On hyvä ajatella, että luontoelämykset kuuluvat kaikille. Entä käytäntö? Voisinko minä avustaa pyörätuolia käyttävän ihmisen Mäntänvuoren polulle? Voisin tehdä oman osani tarjoamalla vaikkapa kimppakyytiä luonnonympäristöihin, jonne julkinen liikenne ei ulotu. Elän siinä ajatuksessa, että mahtavien paikkojen äärellä syntyvät luontoelämykset vaikuttavat myös ihmisten halukkuuteen suojella ja säästää luontoa. Tässä maankolkassa luontokohteita on onneksi myös lähellä, ei aina tarvitse lähteä Nuorgamiin asti polkuja tallaamaan.

Kirjoittaja on Mäntän kuvataideviikkojen toiminnanjohtaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luetuimmat

Mainos