Kupanitsa, Inkerin luterilaisen kirkon seurakunta

Kupanitsan seurakunta ei ole venäläisseurakunta, joskin sijaitsee Venäjällä Pietarista etelään.

Mänttä-Vilppulan seurakunnan tukema Kupanitsan seurakunta sijaitsee Venäjällä, mutta ei ole venäläisseurakunta.

22.11. 12:49

Korjaan KMV-lehdessä 22.11. olleen uutisen sisältöä. Toimittaja on ilmeisesti saanut tietonsa Mänttä-Vilppulan seurakunnan kirkkoneuvoston kokouspöytäkirjasta. Juurisyy on siellä. Tulkitsen, että kirkkoneuvoston jäsenillä ja myös päätösesityksen pohjana on virheellinen tai vähintään hatara käsitys Kupanitsan seurakunnasta. Se ei ole venäläisseurakunta, joskin sijaitsee Venäjällä Pietarista etelään.

Aluksi taustaa. Suomesta, lähinnä Savosta muutti 1600-luvulla suomalaisia Venäjälle asettuen asumaan Inkerinmaalle. Siellä he muodostivat Inkerin evankelisluterilaisen kirkon, joka toimi vapaasti Stalinin aikaan asti. Silloin kirkon toiminta kiellettiin, papit vangittiin, suuri joukko ihmisiä karkotettiin Siperiaan. Miehet pääsääntöisesti teloitettiin. Monet kuolivat epämääräisissä oloissa.

Kirkkorakennukset muutettiin uimahalleiksi, heinävarastoiksi, elokuvateattereiksi, hevostalleiksi. Moni kirkko tuhoutui. Luterilaiset katosivat kauhuissaan ”maan alle”. Pappien puutteessa kristityt naiset saarnasivat ja kastoivat, salaa kokoonnuttiin hautausmaille jumalanpalveluksiin.

Inkerin kirkon uusi nousu alkoi Petroskoista ja Pushkinista, kolmantena Kupanitsasta 1988. Virossa pappiskoulutuksen saanut Arvo Survo oli muutoksen tunnettu veturi. Mäntän kirkkokuoro vieraili Pietarissa ja Pushkinin kirkossa 1989. Kuoro sai luvan piipahtaa Kupanitsassa kaksi tuntia. Kirkkoa oltiin juuri restauroimassa. Tästä käynnistyi ystävyysseurakuntatoiminta.

Mäntän miehet ja naiset kävivät tavan takaa talkoissa, rakensivat Mäntässä kirkon saarnatuolin, alttarin ja alttarikaiteen ja asensivat ne paikalleen Kupanitsassa. Itse olen käynyt Kupanitsassa noin 40 kertaa ja tunnen seurakunnan tilanteen vuosikymmenien ajalta. On kyläilty puolin ja toisin. Yhteinen kieli on ollut suomi meillä eri puolilla rajaa asuvilla. Toki avioliittoja on Kupanitsassakin syntynyt inkerinsuomalaisten ja venäläisten kesken.

Inkerin kirkossa ja Kupanitsan seurakunnassa on aina eletty niukkuudessa. Tulot muodostuvat kolehdeista, lahjoituksista ja ystävyysseurakuntien tuesta. Papin palkka on nimellinen, elanto pitää raapia muualta. Valtiovalta on kiristänyt seurakuntia jatkuvasti yhä uusin pakottein ja ajanut vastuuhenkilöt epätoivon partaalle. Vastalauseet on ollut nielaistava.

Venäjän hyökkäyssodan aikana Inkerin kirkon seurakunnat ovat entistä ahtaammalla henkisesti ja taloudellisesti. Kirkko on meidän sisarkirkkomme. Kupanitsa ei ole venäläisseurakunta. Siellä on meidän ystäviämme, jotka kärsivät. Juuri nyt meidän taloudellinen tukemme, myötätuntomme ja rukouksemme ovat tarpeen. Viime sunnuntain evankeliumi kutsuu tähän!

Arja Karppinen

Osion tuoreimmat

Luetuimmat

Mainos