Seurakuntavaalin hiljaiset äänet

Kirjoittaja pohtii syitä seurakuntavaalien alhaiselle äänestysinnokkuudelle.

26.11.2022 6:00

Sunnuntaina myöhään illalla katsoin netistä seurakuntavaalien tuloksia. Mänttä-Vilppulan vaalitulosdata oli: äänestysprosentti 14,7 prosenttia, annettuja ääniä 853. Tulos ei yllättänyt, mutta harmitti silti. Yli 85 prosenttia ei eri syistä käyttänyt oikeuttaan vaikuttaa, vaikka ennakkoäänestyksen myötä se olisi ollut melko vaivattomasti hoidettavissa. Aloin sitten pohtia syitä vaalitulokselle.

Äänestysaktiivisuus on laskenut myös valtiollisissa vaaleissa. Äänestystä ei enää pidetä samalla tapaa kansalaisvelvollisuutena eikä mahdollisuutena kuten ennen. Moni ei myöskään välttämättä tiedä, mistä kirkkovaltuustoissa ja -neuvostoissa päätetään. Lisäksi ehdokkaat eivät ehkä ole tuttuja tai ainakaan ei ole tiedossa, millaisia asioita he valituiksi tullessaan ajavat.

Hivenen positiivisemman kulman alhaiseen äänestysintoon löysi Kirkon viestintäjohtaja Eevu Heikura, joka muistutti, että monille seurakunta on yhteisö, jonka puoleen käännytään kirkollisten toimitusten tai elämän käännekohtien kohdalla. Tällaiset kirkon jäsenet mieltävät seurakunnan tutuksi tulleiden työntekijöiden kautta, eivätkä koe tarvetta äänestämällä vaikuttaa hallinnolliseen puoleen. Tärkeintä on, että seurakunta on osa paikkakunnan arkea – se riittää.

”Kokeneet luovat ylivaalikautista jatkumoa, uudet tuovat uusia näkökulmia.”

Vaalituloksessa ilahdutti, että valtuutettujen joukko on sekoitus kokeneita konkareita ja uusia kasvoja. Kokeneet luovat ylivaalikautista jatkumoa, uudet tuovat uusia näkökulmia. Vaikka tulevalla valtuustokaudella tulee eteen epäilemättä vaativia hallinnollisia päätöksiä, niin olen luottavainen, että kokouksissa ja yhteisissä kokoontumisissa seurakunnan työntekijöiden kanssa puhutaan myös innostuneesti ja toiveikkaasti. Paras sanoma takaa merkityksellisyyden myös kokouspöytien ääressä. Arkirealismin rinnalla on lupa – jopa velvollisuus – muistaa seurakunnan visionäärinen perustehtävä: julistaa evankeliumia sekä kutsua kaikenlaisia ihmisiä Jumalan perheyhteyteen iloitsemaan armosta ja löytämään lohtua taivaskaipuuseen.

Päätoimittaja Eija Ruoho nosti pääkirjoituksessaan (KMV-lehti 22.11.) esiin hyvän kysymyksen, miksi laadukkaasta lapsi- ja nuorisotyöstä huolimatta nuoria ei kiinnosta vaikuttaa seurakunnan päätöksentekoon? Kysymys on laajennettavissa, miksi myös kiinnostus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen nuorten parissa on hiipunut. Kysymykset tulevat kohti, olenhan kasvatuksesta vastaava pappi ja yhteiskuntaopin opettaja. Ehkä seuraavassa kolumnissa yritän avata, mitä mietteitä näistä kysymyksistä minulle avautuu.

Kirjoittaja on paikkakunnan boheemi körtti.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luetuimmat

Mainos