Mitä isompi organisaatio, sen byrokraattisempi ja vaikeammin saavutettava se on. Tämä on jo tullut todistettua hyvinvointialueiden aloittaessa. Pirkanmaan hyvinvointialueen tiedottaminen alueensa asukkaille, joita varten se on ja joiden hyvinvoinnista sen on määrä huolehtia, on surkeaa.
Viimeisin esimerkki on Mänttä-Vilppulasta, missä omainen havahtui siihen, ettei iäkkään läheisen yli kahden kuukauden hoidosta ole tullut laskua. Pelkästään se, että hän pystyi ottamaan hyvinvointialueen toimijoihin yhteyttä, vaati sinnikkyyttä. Mietitäänpä, että kyseessä on omia asioitaan hoitava, ehkä ikääntynytkin, sairas ihminen, joka tuskastuu, kun ei saa puhelimitse yhteyttä. Hän jää epätietoisuuden valtaan.
Entäpä sitten, kun pitkän laskuttamattoman jakson laskut tulevat yhdellä kertaa? Onko maksajilla tarpeeksi tietoa siitä, että ehkä suureksikin nousseelle laskulle voi tehdä maksusuunnitelman? Ja käytännön tietoa siitä, miten se tehdään, ettei asia jää hoitamatta.
Kuvaavaa on, ettei Pirha ole katsonut aiheelliseksi tiedottaa laskutusvaikeuksista ennen kuin KMV-lehden toimittaja otti asiassa yhteyttä. Sitten kerrotaan, että laskutusvaikeuksia on ollut etenkin pienissä kunnissa, mutta tarkkoja tietoja niistä ei oikein ole.
Tämäkin on tyypillistä hyvinvointialueen tiedottamiselle. Pienten kuntien asioista ei enää saa tarkkaa tietoa, kun kyselyt ohjataan ns. ylemmälle taholle, jolla ei itse asiassa ole aavistustakaan paikallisista olosuhteista. Siitä tulee kummasti sellainen olo, että onko niillä pienten kuntien asioilla ja ihmisillä oikein väliäkään tässä kokonaisuudessa.